"Miksi jotkut kulkevat usvassa? Miksi joillain ei ole tietoa siitä missä ovat? Miksi edes jotkut näin kysyvät?
Nykyään on vaikeaa saada se pienikin kipinä palamaan, joskus siihen tarvitaan jokin erityinen tapahtuma, että tajutaan siihen olevan tarvetta. Mutta se on hyvin vaikeaa kun usva peittää silmäsi ja äänesi ei kuulu. Kuulet vain jonkun toisen huutavan kaukana "Kuuleeko kukaan...onko siellä ketään?" Miksei kukaan vastaa? Yrität huutaa takaisin kaikella mahdillasi ja toivollasi. Minä kuulen! Minä kuulen! Mutta saat takaisin vain samoja huutoja "Kuuleeko kukaan, onko siellä ketään...."
Todellakin, onko siellä ketään? Miten tiedät, että sinä olet olemassa jos et voi kuulla muiden sanovan, että sinä olet. Ainut mitä sinulla vain on, on toivo. Toivo siitä, että nämä kuulemasi äänet johtavat sinut paikkaan missä sinä olet samaa kuin hänkin, ja yhdessä voittee huutaa pimeydessä, ja toivoa näkevänne valon. Joskus toivo on ainut mitä meillä on..."
Nämä ei siis ollut mun sanoja, mutta ajatuksia...