IRC-Galleria

Noista edellisistä kirjotuksista voisi päätellä, että mä olen hyvinkin sulkeutunu ja masentunu ihminen. Eihän se näin mee. Eihän..? :)

Mulla on tylsää. Mulla on ikävä. Mua väsyttää. Mä olen sekaisin. Mä en osaa olla kunnollinen. Mä tahtoisin tarkotuksen. Mä osaan teeskennellä. Mä hymyilen. Mä kuulun porukkaan, mutta oon silti yksin. Mulla on kova pää. Mä osaan miellyttää. Mä tiedän millon pitää olla hiljaa. Mulle ei saa sanoa pahasti. Mä olen haaveilija. Mä epäilen kaikkea. Mä luotan tulevaisuuteen. Mä tiedän paikkani. Mä mökötän. Mä haluan pois täältä. Mä keksin selityksiä. Mä tykkään syksystä. Mä olen oppinut pärjäämään. Mä tahtoisin lennättää leijaa. Mä en erotu joukosta. Mulle rakkaus on sana. Mä pidän sateesta. Mä yritän. Mä taidan olla ihastunu. Mä en tahdo kuulla mitä musta puhutaan. Mulle sais tehdä yllätyksiä. Mä uskon Jumalaan. Mulla on toisinaan yksinäinen olo. Mulla on ystäviä. Mä pystyn valehtelemaan. Mä olen liian kiltti. Mulle elämä on seikkailu. Mä pelkään pimeää. Mä tahtoisin olla lapsi. Mä parannan maailmaa. Mä olen outo. Mä rakastan elämää.

Olen löytänyt sut vihdoinkin. Kaikkien niiden unettomien öiden ja turhiksi osottautuneiden yritysten jälkeen, kaikkien niiden anelujen ja kiristyksien jälkeen.

Mä tunnen, että tää on pysyvää. Tiedän, että mikään tai kukaan ei voi erottaa meitä. Ei koskaan. Lupaan olla luottamuksen arvoinen ja olla koskematta muihin, vaikka kiusaus tuntuisikin joskus suurelta.

Kun näin sut ekan kerran, olit vain yksi muiden joukossa. Mutta kun sain sut syliini ja lähelle mua, mä tunsin heti yhteyden välillämme.

Uusi Rakkaani, vanhempiesi ristimänä Fujitsu Siemens, kiitos että tulit elämääni ja toit hymyn kasvoilleni.

Ikuisesti Sinun,

Annika

"Miksi jotkut kulkevat usvassa? Miksi joillain ei ole tietoa siitä missä ovat? Miksi edes jotkut näin kysyvät?

Nykyään on vaikeaa saada se pienikin kipinä palamaan, joskus siihen tarvitaan jokin erityinen tapahtuma, että tajutaan siihen olevan tarvetta. Mutta se on hyvin vaikeaa kun usva peittää silmäsi ja äänesi ei kuulu. Kuulet vain jonkun toisen huutavan kaukana "Kuuleeko kukaan...onko siellä ketään?" Miksei kukaan vastaa? Yrität huutaa takaisin kaikella mahdillasi ja toivollasi. Minä kuulen! Minä kuulen! Mutta saat takaisin vain samoja huutoja "Kuuleeko kukaan, onko siellä ketään...."

Todellakin, onko siellä ketään? Miten tiedät, että sinä olet olemassa jos et voi kuulla muiden sanovan, että sinä olet. Ainut mitä sinulla vain on, on toivo. Toivo siitä, että nämä kuulemasi äänet johtavat sinut paikkaan missä sinä olet samaa kuin hänkin, ja yhdessä voittee huutaa pimeydessä, ja toivoa näkevänne valon. Joskus toivo on ainut mitä meillä on..."

Nämä ei siis ollut mun sanoja, mutta ajatuksia...

Poistin kaikki turhat kysymysjutut. Ne on tyhmiä. Lupaan, etten tee niitä enää.

Olo on niinku ennenki. En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä missä mennään, en tiedä kuka luulen olevani, enkä tiedä koska tiedän jotain. En vain tiedä. Voisko joku kertoa? Siltikin... Elämä on :)

Uuuu, kymmenen päivää :) Mä varmaan pimahdan (lopullisesti ü) jos joudun odottamaan Deetä kauan siellä kentällä. Voi Emu rakas, koita kestää! Tai sitten siinä voi käydä niin, että D saa odottaa meitä, koska mua HIUKAN hirvittää lähteä ajelemaan tuonne Helsingin päähän. Että kaikki, jotka yhtään välittää Emusta, hankkikoon sille korvatulpat :) Saapa nähdä mistä sitä ittensä löytää loppujen lopuksi. Eikös se kuitenkin niin oo että jos Suomen rajojen sisällä pysyy, niin ei mihinkään oo pitkä matka?! Tuskin me ainakaan Venäjän puolelle päästään livahtamaan :D Tai eipä tuotakaan tiedä...

In good old times, remember my friend
Moon was so bright and so close to us, sometimes

We were still blind and deaf, what a bliss?
Painting the world of our own, for our own eyes, now?

Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
All those moments with you
If I had you beside me

One cloudy day we both lost the game?
We drifted so far and away

Nothing is quite as cruel as a child
Sometimes we break the unbreakable, sometimes?

And we'll never have what we had then
Friendship unbroken
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
All those moments with you
If I had you beside me now

I was unable to cope with what you said
Sometimes we need to be cruel to be kind
Child that I was, could not see the reason
Feelings I had were but sham and a lie?

I have never forgotten your smile
Your eyes, oh, Shamandalie

Time went by, many memories died
I'm writing this down to ease my pain

You saw us always clearer than me
How we were never meant to be
Love denied meant the friendship would die
Now I have seen the light
These memories make me cry

Can I ever have what I had then?
Friendship unbroken
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
All those moments with you
See the world with my wide open eyes

Friendship got broken
There's no other for me
Like the one of my childhood days
Can you forgive me?
Love got better off me,
On that one day back in old times