IRC-Galleria

Tekis mieli laittaa joka päivälle uusi laulu kuvaamaan mun pään sisäistä elämää. Ehkä mä sen teenkin :)

Huomenna olis lähtö risteilemään. Mukavaa :)

Mulla oli sellanen olo, että olisin voinut avautua. Se olo meni ohi. Heh.

Exit - Mitä rakkaus on?


Niin monet laulut rakkaudesta
ovat taivaan tuuliin haihtuneet
ja tuhannesta lupauksesta
ovat jäljellä vain kyyneleet.

Taas uuden ajan trubaduurit
maalailevat pilvilinnojaan,
mutta sydäntemme kivimuurit
saavat kaiken kauniin kuihtumaan.

...

Me olemme niin yksin loppuun saakka
maassa, jossa pimeys vallan saa.
Ihminen on ihmiselle taakka
ja rakkaus on vain kauppatavaraa.

Mitä teimme tälle maailmalle?
Miksi pahuus hiipii sydämiin?
Rakkaus jäi ahneutemme alle.
Paratiisin portti suljettiin.

jos yrittäisin hengittää nyt nenän kautta, kuolisin.

Onpahan ollu taas menoa ja meininkiä. Pienessä ajassa on sattunu muutama juttu, jotka on vaikuttanu muhun aika paljon. Ja tässä seuraukset; sekavia ajatuksia, sekavaa, sekavaa... Mutta onneksi se ei ole vakavaa, ei elämä oo. :)


Matalissa vesissä ne kanakkin kusoo.

Elämä on jokseenkin kummallista, se jaksaa aina yllättää. Niin hyvässä kuin pahassakin :)


"Vieläkään en aio luovuttaa
Juoksen elämäni onnenpyörää
hiiren lailla vastapäivään
Vieläkään ei aio luovuttaa"

Noista edellisistä kirjotuksista voisi päätellä, että mä olen hyvinkin sulkeutunu ja masentunu ihminen. Eihän se näin mee. Eihän..? :)

Mulla on tylsää. Mulla on ikävä. Mua väsyttää. Mä olen sekaisin. Mä en osaa olla kunnollinen. Mä tahtoisin tarkotuksen. Mä osaan teeskennellä. Mä hymyilen. Mä kuulun porukkaan, mutta oon silti yksin. Mulla on kova pää. Mä osaan miellyttää. Mä tiedän millon pitää olla hiljaa. Mulle ei saa sanoa pahasti. Mä olen haaveilija. Mä epäilen kaikkea. Mä luotan tulevaisuuteen. Mä tiedän paikkani. Mä mökötän. Mä haluan pois täältä. Mä keksin selityksiä. Mä tykkään syksystä. Mä olen oppinut pärjäämään. Mä tahtoisin lennättää leijaa. Mä en erotu joukosta. Mulle rakkaus on sana. Mä pidän sateesta. Mä yritän. Mä taidan olla ihastunu. Mä en tahdo kuulla mitä musta puhutaan. Mulle sais tehdä yllätyksiä. Mä uskon Jumalaan. Mulla on toisinaan yksinäinen olo. Mulla on ystäviä. Mä pystyn valehtelemaan. Mä olen liian kiltti. Mulle elämä on seikkailu. Mä pelkään pimeää. Mä tahtoisin olla lapsi. Mä parannan maailmaa. Mä olen outo. Mä rakastan elämää.

Olen löytänyt sut vihdoinkin. Kaikkien niiden unettomien öiden ja turhiksi osottautuneiden yritysten jälkeen, kaikkien niiden anelujen ja kiristyksien jälkeen.

Mä tunnen, että tää on pysyvää. Tiedän, että mikään tai kukaan ei voi erottaa meitä. Ei koskaan. Lupaan olla luottamuksen arvoinen ja olla koskematta muihin, vaikka kiusaus tuntuisikin joskus suurelta.

Kun näin sut ekan kerran, olit vain yksi muiden joukossa. Mutta kun sain sut syliini ja lähelle mua, mä tunsin heti yhteyden välillämme.

Uusi Rakkaani, vanhempiesi ristimänä Fujitsu Siemens, kiitos että tulit elämääni ja toit hymyn kasvoilleni.

Ikuisesti Sinun,

Annika

"Miksi jotkut kulkevat usvassa? Miksi joillain ei ole tietoa siitä missä ovat? Miksi edes jotkut näin kysyvät?

Nykyään on vaikeaa saada se pienikin kipinä palamaan, joskus siihen tarvitaan jokin erityinen tapahtuma, että tajutaan siihen olevan tarvetta. Mutta se on hyvin vaikeaa kun usva peittää silmäsi ja äänesi ei kuulu. Kuulet vain jonkun toisen huutavan kaukana "Kuuleeko kukaan...onko siellä ketään?" Miksei kukaan vastaa? Yrität huutaa takaisin kaikella mahdillasi ja toivollasi. Minä kuulen! Minä kuulen! Mutta saat takaisin vain samoja huutoja "Kuuleeko kukaan, onko siellä ketään...."

Todellakin, onko siellä ketään? Miten tiedät, että sinä olet olemassa jos et voi kuulla muiden sanovan, että sinä olet. Ainut mitä sinulla vain on, on toivo. Toivo siitä, että nämä kuulemasi äänet johtavat sinut paikkaan missä sinä olet samaa kuin hänkin, ja yhdessä voittee huutaa pimeydessä, ja toivoa näkevänne valon. Joskus toivo on ainut mitä meillä on..."

Nämä ei siis ollut mun sanoja, mutta ajatuksia...

Poistin kaikki turhat kysymysjutut. Ne on tyhmiä. Lupaan, etten tee niitä enää.

Olo on niinku ennenki. En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä missä mennään, en tiedä kuka luulen olevani, enkä tiedä koska tiedän jotain. En vain tiedä. Voisko joku kertoa? Siltikin... Elämä on :)