IRC-Galleria

Tärkeääkö...? ja vitut...

Tavatessamme olin kuin TYHJÄ KANGAS Sinä tuli vierelleni taiteilijana ja päälle äsmärinä ja aloit luomaan siihen MESTARITEOSTA .PUNAINEN....huultemme kiihkeä tanssi.... LEIMUAVAN KELTAINEN..sinun kättesi hyväily kehollani ORANSSIN välähdys..kehosi vasten minua
SÄHKÖN SININEN..sula kuumuus joka leviää sinun keskipisteestäsi ja uhkaa HUKUTTAA minut.
Tunnen kätesi kaikkialla, huultesi liikkeet rinnallani sitten toisella, ne toistavat poltetta kaikkialla kehossani ja saattelevat aina minut onnen huipulle...en minä tänä päivänäkään tiedä mitä minusta olet luonut mutta toivottavasti jotain mikä ei ole pyyhitty sydämestä millään pois!

Me kävelemme,lumeen jää askeleet,sininen varjosi osuu minuunJa pysähdymme kun harakka lentää kerrostalon yli ja nyt minä sanon sinulle, ettei mikään tällainen ole tarkoitettu minunlaisilleni ja tässä ajassa sinä vain valehtelisit itsellesi..me nieleskelemme itkettää tätä en peruisi,mutta kaiken muun annatko mennä pois kauas sydämmestä Unessa vain

näitä kyyneleitä en kyllä pysty estämään,enkä näe sua tänäänkään.eilisen muisto hetkien läheisten,tuo kai se lohdun suloisen.Sinun käsivarsi minun ympärilläini se vain tuntuu,
,tunteesta hetkessä nautin vain.Jospa tulee taas päivä tuo,joka hetken yhteisen suo Niin paljon merkitset,ehkä sitä tiedä et.etkä ehkä sitä tulemaan kuule.Enkä ikinä halua painostaa ketään koskaan milloinkaan,oma päätökses olla saa. Jos et mitään koskaan huomaakkaan.Olen joskus surullinen,ja itkenkin, sitä kiellä en.Mutta silti kaikesta tästä olen onnellinen.
Olen saanut paljon,nuo onnen hetket, suloiset suukot, yhteiset retket. Muistot ovat aarteita elämän tiellä,vaikka et olisikaan vierelläni siellä...<3

Postmodernissa maailmassa kävelen polkuja joita ei vielä ilmeisesti ole.Huomisen eväät ei ole eilisen haaveet.Elämän pääruoka ei valmistu yhdessä yössä.Hetkessä niin kuin yössä
Saavat vain asiat alkunsa pienet ja suuret asiat... Taas kerran istuin muistelemaan hetkiä, hetkiä ajoista joita ei tule unohtaa.Kuitenkin tiedän muistelemattakin kaikki polut joita kuljimme ovat olleet kapeita, mutta sitäkin helpompia kulkea.Ja varmaan tästä syystä on ollut helpompi löytää luoksesi uudelleen.Niinä heikkoinakin aikoina jolloin tarvitsen sinua ystävä.
kirjoitan sinulle unta,jonka tahtoisin sinun näkevän seisot öisen meren rannalla alastomana pettymyksien riisumana meri vielä vaahtoaa,maailman tuulet lyövät laineita rantakiviin, taittaen kaislikoita,aava tuntuu loputtomalta sinä olet yksin, aivan yksin,mutta sinä olet vahva siksi yksin
sinä uskot ...ainakin toivon niin....

Jokaisessa aamussa se on läsnä unien varjoista sukeltaa höyhenen keveällä kosketuksella lumoaa pyyhkii unettoman yön tuskan loihtii silmiin ilon kyynelhelmen eikä se kysele.Jokisessa päivässä se hymyilee arjen ajatuksillle, antaa anteeksi kiittää kohteliaasti.
Sana, ääni kosketus takki, joka lämmittää, jonka sisälle on helppo sukeltaa meidän molempien eikä se vaadi.Elämässä se on auringonsäde, kuun hohde, onnensirpaleiden tähtiketju.
Kaipauksen kipu katoaa odotuksen onni saa täyttymyksen, eikä se aseta ehtoja

Elämän"Tuulilasi" on täynnä pieniä ruumiita keltaisia, punaisia ja ruskeita laikkuja
pitää pysähtyä seuraavalla huoltoasemalla pestä ne pois likaisella vedellä ja pesuaineella
Minä lähden aina illalla kun aurinko on vaisu ja matalalla minä olen aina matkalla kesken, välissä ja täynnä kaipuuta minä olen aina täynnä uusia muistoja neliöittäin kosketusta ikävöivää ihoa Tästä tiestä on laulettu ennenkin muistan sävelen ja kertosäkeenkin tämä hetki on heikko kohtani se voi paljastaa herkän sydämeni joka ei olekaan pelkkä tyhjä taulu vaan runsas maalaus tai tunteikas laulu Minä lähden aina illalla kun muut surffaa televisiosta kanavia minä olen aina matkalla jonnekkin seurana tuulilasin pieniä kuolemia minä olen yhtäaikaa löydetty ja hukassa
tässä monimutkaisen rakkauden maailmassa....

Tästä lähtien vannon että nautin elämästäni täysillä. Kukaan ei tee päätöksiä puolestani, enkä minä tee päätöksiä muiden mieliksi. En anna kenellekkään mahdollisuutta satuttaa minua, enkä minä satuta muita. Nautin nykyhetkestä, rakkaudesta elämääni- ja rakkaudesta itseeni! Vannon pysyväni hautaan asti avarakatseisena, en koskaan katkeroidu.PS.Ja jos sattuu käymään niin hassusti, että ihastun, vannon tutustuvani häneen kunnolla ennen kuin annan tunteille vallan. Enkä anna hänelle vallan avaimia.....joopa joo =D yritys hyvä kymmenen....

En tiedä huomisesta mitään,en aina edes muista kuka olen.Haluaisin jaksaa, olla vahva ja kypsä,mutten ole enkä välttämättä tule olemaankaan.Tunnen joskus etten ole koskaan kasvanutkaan,olen edelleen se pikkutyttö Mutten osaa itkeäHaikailen asioita, joita olen kokenut,joista en välttämättä pidä,joihin tiedän kyllästyväni.Vaikka elämä olisi ruusutarhaa,
piikit pistävät ja vuodenajat vaihtuvat.talvi tuo kuoleman jonka se kietoo sinettiinsä.
silti on joku se joka saa minut heräämään näin talvellakin.Toivon, että se jakaa kanssani myös ensi talven vaan tuskin.En tiedä missä olen tai mitä teen vuosien päästä.Enkä tiedä kumpaa kaipaan enemmän,hymyä vai naurua.Kaipaan yhtä paljon kättäsi kädessäni kuin kaipaan ilmaa jota hengitän.En vuosiin halunnut elää näin,mutta enää en halua muutosta ainaista sellaista.
Haluan nukahtaa viereen ja tuntea hengityksen,pysäyttää ajan jos mahdollista.
Kaipaan niin paljoa, mutta eniten kaipaan luokse jonkun.Kai minä hölmö olen lopultakin tajunnut jotain......<3

Olenko rakkauden vartija tuon yksinäisen sydämeni haltija.Olenko maski kasvoillani,
pilke silmäkulmassani, valhe sanoissani.Olenko tunteeton olio,kuolematon vai voittamaton.
Suojelenko rakkautta,sen pitkää kaunista unta,enkö anna minkään häiritä,
en nähdä, ei saa koskea.Synnyinkö kivusta, vihasta,pettymyksistä, rakkauden kaipuusta.
Olenko rakkauden vartija,on aika tarina kertoa,nostaa pää pimeydestä,ylpeänä seistä,
verinen miekka vieressä,kolhittu kilpi rinnan päällä,olen valmis,mikään ei enää,satuta mun rakkautta.