Kerran rikottu
nyt elvytetty,
ajatus
sinusta
paikka
josta haen
turvaa,
sinun uurteesi,
minun arpeni,
niiden
perintönä,
jotka
rakastivat meitä,
voittomme
ja tappiomme
sulautuvat hitaasti
toisiinsa,
tarinamme
tulevat
yhdeksi,
talviauringon
alla,
en enää ole
pirstaleinen,
vaan
vihdoin
eheä,
kuin
kaunis vanha
särölasimalja,
elämän
salaisuudet
tuntuvat
ratkenneen,
ja sinä,
rakas ystäväni,
käsi kädessä
me paranemme,
ja elämä alkaa
taas,
rakkauden
ja ilon
äärettömyyksiin kaikuva
laulu.