IRC-Galleria

... on kokeiltuna jos jonkinlaista hiirenloukkua tässä vuosien varrella. Osa on sellaisia, ettei saa millään pysymään syöttiä - laukeaa ennenkuin ehtii ajatellakaan. Osa on sellaisia, että laukeaa näpeille (miten niin on nytkin yksi musta kynsi?). Osa on sellaisia että on niin viimeisen päälle helppo laittaa pyyntiin, mutta ei ne mitään saalista saa - ne kun ei laukea ennenkuin norsu (tai minä) astuu päälle. Ja nyt - noin kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löytyi muovinen räpsy, joka on tehokas, helppo ladata ja tappotahti on hurjaa. Paitsi tänä iltana. Pieni hiiripoloinen oli jäänyt (en kyllä käsitä, miten sen tehnyt olikin) takareidestä kii - hengetön tietysti jo oli - mutta pahalta tuntui. Kummallista, että voi surra sitä ettei kuollut kertalaakista, hiiri... huoh...

Tietysti on olemassa nämä "täydelliset" pyytäjät, mutta kaksi niistä ei tule tallille (hm... miksiköhän?). Ja ne kaksi jotka sinne tulee... Toinen ei jää sinne takuulla, pitää olla ovet raollaan ja minun siellä (tosin, on tuo jotain aina välillä saanutkin, kun vain olen jaksanut siellä tallilla olla aamuseitsemästä ilta yhteentoista). Tosin tämä kaveri kyllä häipyy heinäkasaan tai sohvalle tai loimien päälle nukkumaan tästä ajasta noin 99%:n ajaksi, puoli prosenttia menee siihen että vaatii hoitoa. Neljäs teholoukku on sitten ääripää: pomppii lattianrajasta katonrajaan, kulkee ladon kattoristikoilla yhtä ketterästi kuin marakatti viidakossa. Kiipeilee ja pomppii heinäpaaleissa ja saalistaa. Ja saa sitä myös ja äänitehosteet on sitä hurjemmat mitä isompi saalis. Pieni hiirenpoikanenkin saaliina ja mouru joka kaikuu seinistä vielä vartti syönnin jälkeen, niin arvatkaas mitä se on kun saalis onkin ranteen paksuinen myyrä tai rotta? Onneks on nuo radiokuulosuojaimet keksittynä... Tämän kissan ainoa miinus (ja suuri sellainen) on myös se, että kun latsikatsit on pakollista antaa vähintään kerran päivässä, niin nuo paistit on sitten enempivähempi kivoja leluja. Ja kun ne tietysti ovat selviytymisen lähes mestareita (heh - niitä toiseksisijoittuvia, sillä eihän ne muutoin olisi kiinni jääneet) niin arvatkaas kuinka nopeasti ne katovat heinäkasaan (josta juuri olet ottamassa heiniä), harjakoriin (jota et tietysti voi arvata ennenkuin olet ottamassa niitä hyllystä pahaa-aavistamatta) tai milloin nyt missäkin puuhassa satut olemaan???? Kissa on tietysti tässä vaiheessa viaton ilmeeltään ja selvästi naureskelee viikset väpättäin tälle kivalle pikku pilalle.