IRC-Galleria

Taasen kyllästyin tähänkin osioon, vielä hetken saavat nuo tarinat tässä olla ja sitten lähtevät pois... Aikaa kun voi kuluttaa elämässä niin monella lailla ja tämä oli yksi kiva paikka viettää rapakkokelien aikaa - nyt ei ennätä enää joutavia edes miettiä, niin paljon on tekemistä... Mut toivottavasti edes vähän osa tarinoista hymyilytti - hyvin vähän asiaa - enempi pilke silmäkulmassa on nämä tarinat tänne laiteltu ;)

ei oikein voinu uskoa että se pysyisi sittenkin valkeana, maa siis - eilen oli reilusti plussakeli ja kahteen otteeseen kun kenttää huolsi, niin iltapäivällä oli jo tosi hyvä.

Pikkupoika on kasvanut hevoseksi, sillä on hokkikengät, ei pelkää valopäitä eikä rämiseviä peltilevyjä - vielä vähän on ravissa hienosäätöä, kun tossut yllättäin pureekin niin ponnistukseen onkin tullut voimaa ;) Lähtee kohtapuolin kotiin, kun ajan vielä muutaman varmistuskeikan että todellakin toimii... Ratsu on ratsu, mutta hyvää tekee oppia ajolle - uskoisin että paljon helpommalla pääsee nyt jatkossa ja vaihteluakin pystyy antamaan liikuntaan ihan erilailla.

Käväisinpä koululla mutkan, 25 min asiaa - loput joutoaikaa. Ajomatkaa onneksi tosi vähän verrattuna muihin ;) mutta turhauttavaa, todella todella turhauttavaa...

Ja kuinka oikeassa elämässä laitetaan hevoset ulos: Talutetaan kolmikosta kaksi, kolmas tulee mukana - kuka sitä nyt yksin haluaa jäädä? Aikaa menee kolme minuuttia...

Takas tullessa yksi naru kii, avataan kolme ovea ja kävellään sulkemaan tarhan portti - aikaa kuluu puolitoista minuuttia.

Suljetaan yksi ovi ja avataan kaksi - neljä ulos.

Ei elämä saa olla liian aina liian vaikeaa ;)

Jälleen innostuin, viime kerrasta en viisastunut siis yhtään.

Uudenlaista maalia nyt käytössä, kivan vaaleanharmaata ja filmivaneriseinä. Kun lisätään vielä, että tämä maali vaatii kovettajan, niin tuli liikaa blondille tehtävää. Ensinnäkin, tämä maali oli jostain syystä - tiedä sitten miksi - paksua kuin kaurapuuro ja oletin tietysti että kun lisään kovettajan - se ohenee. Vähänpä tiesin. Se paksuuntui vielä lisää ja kun telaa (heh, mulla on uusi lelu - maalitela) pyörittelin siinä, niin tuli mieleen sulanut juusto. Se venyy, venyy, venyy ja venyy... Kun sen viimein saa sitten seinään osumaan, niin mitä tapahtuu? Tulee hieno klimppi kolmeen kohtaan ja sitä sitten rullataan ylösalas, vasenoikea, oikeavasen - systeemillä että saadaan viiden sentin läntistä neliöjalka peitettyä. Ja oli muuten raskasta heilutella sitä telaa... Josta jää jälki, joka on kaikkea muuta kuin tasainen... Onneksi maali tasoittui sitten hetken päästä, mutta eihän sitä malttamaton meinaa uskoa ja odottaa tarpeeks.

Tärpättiäkin oli viime kerrasta, tosin ihan varma ole vieläkään onko tuo sittenkään tärpättiliukoista vai onko olemassa jotain muutakin millä voi ohentaa... Kyllä se sekoittui, kun vartin vatkasi maalin sekaan ja ohenikin hieman, mutta jotenkin meinasi jäädä siltikin ohenne ohenteeksi ja maali maaliksi. Purkki on sen verran jo maalista peittynyt ettei siitä selvää saanu mikä olisi ohenne ollut, vesi ei takuulla kuitenkaan.

Mutta hieno siitä tulee, uskon niin, kun jaksan vain loppuun asti yrittää. Kun alareunasta tietysti jo vanhuuttaan vähän heikentyneet levyt alkaa hapertua, niin niistä irtoaa sellaisia sentin kokoisia pieniä paloja. Jotka muuten tarttuu maaliseen telaan tosi tehokkaasti, imurikin on vaisu peli tuohon verrattuna. Ja niiden nyppimistä ei suositella ilman superhanskoja, sormet on taasen maalissa ja huomenna olis esiintyminen edessä. Huoh...

Ja... nämä kannattaisi ehkä tehdä kesällä, kun hevoset voi olla laitumella, pieni epäilys on, että vaikka tuuletin pauhaakin täysillä, niin yhdellä hevosella voi olla aamulla päänsärkyä. Jännityksellä odotan miltä sellainen hevonen näyttää - niin iso pää silläkin, että voi olla mielenkiintoinen näky ;)

Pikkuhomma: Ei hoidu alle kahden tunnin.

Täsä menee hetki: Puoli päivää äherretään

Pikkuprojekti: Alkaa aamukuudelta, tauotta iltapäivään, tauon jälkeen puolilleöin.

Vähä voi kestää: Kuukaudesta kolmeen

Iso homma: Vuodesta kolmeen...

Meillä oli tänään pikkuprojekti, mutta nyt se on sitten yksi ajanjakso päättynyt meidän navetassa eli päätykourun sylinteri on nostettu pois, kola on palasina ja poistuu kierrätykseen. Se on ollut siinä niin kauan kuin muistan navetan tuossa olleen, joten tavallaan ymmärrän miksi on siihen jäänyt viimeiseksi. Ei ole enää mitään jäljellä nyt mitä on tarvittu lypsylehmien aikana. Parret on hävinneet jo aikoja sitten, tankki on kasvimökin nurkalla, lypsykone on irroitettu ja nyt sitten lähti viimeinen osa pois. Se tuunataan näillä näkymin uuteen työhön, jännä nähdä onnistuuko se sitten ;)

Oli pakko tulla kirjoittaan, kuin saadaan niska jumiin - molemminpuolin - ja blondi hoksaa asioita ;)

Meillä on voordi - sellainen joskus siniseksi väitetty traktori. Siinä on joskus ollut myös takalasi ja tosiaanki maaliaki. Osa maalista vain katosi, kun sai mulliaikaan happokylvyn (ja veli siinä samassa) - veljelle kasvoi iho takas, mutta voordille kävi vähä huonommin. Sinisestä tuli ruskea (tässäpä oiva maalinpoisto-ohje, tosin ei suositella ala- eikä yläikäisille, on vähä vaarallista ainetta)...

Noh, naapurisopua ajattelin taasen hoitaa kun kenttä oli jotain hurjaa mökelikköä ja plussakeliä näin vähän kuitenniin on. Ette usko kuin paha ääni lähtee kun on sellainen kevytlooka perässä, jossa on valurauta (tai siksi luulen) paino päällä. Ziisus, kolina kuului varmasti kymmeniä kilometrejä (mulla oli lokoisat oltavat, oli kuulosuojaimet). Siinä aikani rymistelin eteenpäin ennenku muistin että pakkikin on keksitty, vähän metelitaso laski. Aikani tätäkin jaksoin kunnes huomasin että yhteen kulmaan oli kerääntyny hiekkakakku - piti kokeilla ja avot. Alkoi kavionkolot kadota ku sai irtohiekkaa matkaan. Tässä tulee sit se blondius eli tätähän ei voinut kokeilla heti alussa vaan vasta kun oli takuuvarmasti herätetty naapurikylän koiratkin.

Jees, lähen vielä vähä puuhaileen - on pirteyttä vielä jäljellä ja into ajella ku kenttä on kuulkaas supertasainen! Pitäähän sinne nyt muutama kavionjälki tehä ;)

Ai niin - niskat menee jumiin siis, kun ei ole sitä takalasia, niin tuppaa vähä tuo ilmavirta oleen näin joulua odotellessa jo vähä viileämpää. Ja kun tuijottaa ensin oikean olan yli puoli tuntia ja sitten vasemman (ku pää vielä käänty yhdessä vaiheessa) - niin nyt on sit olo kuin... no, ei tule mieleen ketään, jolla pää ei kääntyis. Tarttis varmaan tutustua johonkuhun hierojaan, voi tulla tarpeeseen vielä ;)

Näitähän riittää tietysti perinteisestä sukkia syövästä pesukoneesta aina kahvia juovaan kahvinkeittimeen...

Miksi ämpärin kaatuminen tapahtuu juuri silloin kun se on lähes täysi? Miksei silloin kun pohjalla on tippa? Miksi kottikärryt eivät pysy pystyssä silloin kun on kiire?

Miksi rikkoutuva asia rikkoutuu silloin kun kauppa tai huoltamo on kiinni?

Miksi hevoset eivät sairastu arkena klo 8-9? Miksi sairastumisen vakavuus on suhteessa kaksoispyhien yöaikaan?

Miksi riimu putoaa hevosen päästä vain laitumella?

Miksi hevosenkengät eivät koskaan irtoa tallin käytävällä?

Miksi kengityksen jälkeen nauloja löytyy vielä kolmen päivän jälkeen vaikka olet lakaissut ja seulonut magneetilla moneen kertaan kyseisen kohdan?

Miksi hevoset tulevat talliin rauhallisesti ja menevät omiin karsinoihin silloin kun ei ole kiire tai ei ole kukaan sitä näkemässä? Miksi ne aiheuttavat kerroshampurilaisilmiön sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä arvostetumpi hevosihminen vierailee?

Miten 10kg heinää voi muuttua kottikärrylliseksi (tai kahdeksi) lantaa vuorokaudessa?

Elämä ei saa olla totista tai katkeraa, siihen elämä on liian lyhyt ;)

Se opettaa meillä kärsivällisyyttä ja sinniä ratsastajille - kesken ei voi hommia jättää tai poni tekee just niinkuin siitä on kivaa. Ja se kiva on yleensä seistä lähellä porttia ;) Mutta on se myöskin upea poni, kun juttuun pääsee - noin nuoreksi uskomattoman toimiva ja mikä luonne! Pienellä rahalla ei lähde enää minnekään, on osoittautumassa paremmaksi kuin mammat jotka pääsee mammalomailemaan ja "unohtavat" mitä on opetettu ennen lomaa ;)

...on poissa tallihommista tuo aika, mutta mitä saa aikaiseksi kolmessa tunnissa?

- kaadettua kaksi eri selainohjelmaa
-tiltattua täysin sähköpostiohjelman
-kirjoitettua viitisen kymmentä tekstiviestiä
-soitettua pari puhelua
-jumitettua koneen todella hienosti uusilla ohjeilla
-potkaistua varpaan ovenpieleen
-juotua kaksi pannullista kahvia
-syötyä yhden voileivän
-kirjoitettua tämän
-maksettua viimein yhden laskun, toinen jääköön odottamaan aikaa parempaa
-kirjoitettua pari sähköpostia
-luettua useita sähköposteja
-poistettua luetut viestit, ne oli lähes kaikki roskapostia
-käytyä höpönetissä
-jumitettua jälleen selainohjelmista toisen, toinen sentään toimii
-mietittyä miksi tässä ollaan
-juotua vielä yksi kuppi kahvia, niin että pakko juosta vessaan

Kuka väittää että tietokoneen äärellä tylsistyy eikä saa liikuntaa?

Kun on joskus näitä hetkiä tuolla tallissa että aivot saavat työnteolta rauhan ja nehän pelittää silloin aika oudolla lailla (tää on näitä omituisten otusten kerhojen juttuja siis) niin aikani kuluksi aloin miettiä tarhaamisoppaan kirjoittamista. On tässä näitä vuosien saatossa tullut muutama vietyä ulos, haettua sisälle ja aika usein näin kun on jo rutiinia alkanut tulla, niin onnistuneitakin kertoja. Sit on näitä, kun tuntuu että kolme kun vie ulos yhdeksännettätoista kertaa, niin jotain on pielessä... Kun hevoset kaipaa kohta iltapalaa ja kirjoittaminen vielä vähän hitaanpuoleista, niin tästä tulee jatkosatu ;)

Aloitetaan perusasioista eli...

Tarhassa on sähkövirta ja se antaa kivaa tälliä, jos ei muista vieläkään yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ettei langasta voi ottaa kiinni. Se virtakahva on keksitty siis tarpeeseen. ;)

Tarhassa on kavioeläimiä enemmän kuin yksi - hevostenhan kuuluu saada olla ryhmänä liikkeellä, niiden hyvinvoinnin takia. Kukaanhan ei koskaan ole tullut kysyneeksi omistajan/hoitajan hyvinvoinnista mitään...

Hevosten vapaudenkaipuu on yleensä suurempi kuin yksi pala leipää...

Vaikka tarha olisi puoli metriä upottava liejuinen uima-allas, niin se on silti hevosten mielestä ikivihreä ääretön preeria sillä hetkellä kun pitäisi töihin lähteä...

Näistä perusteista siis lähdetään liikkeelle, huomioida kannattaa myös se, että vuorokaudessa tunteja on vain kaksikymmentä neljä. Kymmenen karvakorvaa, yksi ihminen... Jotain pielessä tässä laskukaavassa ;)

(poistun ruokkimaan karvakorvani)

Ja takaisin, tämä on siis piitkän pitkä satujuttu, joten uutta ei tule vaan jatkan aina niin kauan kuin tämä tila antaa myöti. Pitäähän sitä kaikkea kokeilla (paitsi paria asiaa, kuten kansantanssia, kaulimia ja liian pieniä pikkuhousuja)... Tuli muuten todistettua taasen, että ihan höpöhöpöjuttuja kirjoitin - superkätevät hiirenloukut sai yhden kuolemaan kai naurusta. Oli näes viisi loukkua pyynnissä tuolla, yksi kuollut hiiri joka EI ollut loukussa ja kaikista oli syötit kadonneet. Superhiirenloukkuni siis tuottavat superhiiriä.

Ja takaisin tarhaamisen ihmeellisyyksiin.

Siis, tavoitehan on aamulla laittaa hyvin ruokitut hevoset ulos tarhaan, jossa voivat jaloitella eli oikoa koipiaan hyvin levätyn yön jälkeen. Ja hengailla siis kavereiden kanssa (tuumailin tuossa, että minusta tulee seuraavassa elämässä puskaratsu - täysylläpito, pienimmätkin naarmut hoidetaan, kuteita löytyy joka lähtöön ja 23h vapaata per päivä ja jos vähä alahuulta lörpättää, niin 24h...). No, tapoja tähän ulosvientiinkin on monta.

Yksi: Hevonen, joka kuvittelee olevansa Milton (nuorille tiedoks, oli melkoinen esteponi - sellainen 160cm:n okseri oli helppoa ylittää) ja siitä hetkestä kun tajuat ettei riimunnaru olekaan vain kiva koriste tallin seinällä, on jo liian myöhäistä. Tämä uusi milton kun hyppää kuviteltuja vesiesteitä (lätäkkö), banketteja (multakokkare), pystyesteitä (oksanpätkä), oksereita (kaksi heinänkortta liian lähellä toisiaan) jne niin korkealle kuin vain voi. Kun itsellä mittaa on noin 162cm, hevosen pää yleensä jo ylempänä tuota, niin tarhaan taluttaminen on mielenkiintoista toiveajattelua että jalat ehtisivät koskettaa maata enemmän kuin sekunnin sadasosan. Mutta, pysyyhän ne tractor pulling traktoritkin radalla vaikka ovatkin keula ilmassa ;) Miltonin jälkeen hieman hengästyneenä ja käsi noin vaaksan verran pidempänä viisastut ja palaat hakemaan seuraavan sekä riimunnarun.

Kaksi: Uusi matador, upea uljas, joka menee piffit ja paffit, laukkapiruetitkin yhdellä kädellä. Ne samaiset esteet miltonille ovat matadorille sitten aihe myös uusiin korkeamman koulun liikkeisiin. Piffi nyt on ihan helppo juttu, saati paffi - mut yhdistelmä capriolelevadepassagepiaff on jo vähän mielenkiintoisempi. Tässä vaiheessa huokaiset että onneksi et ole selässä. Matadorille tosin pienikin "virhe" tarhassa meinaa olla hyvä syy poistua takavasemmalle paremmille laitumille (käytännössä äidin parhaimpien kukkapuskien kimppuun). Mikäli et ole varovainen, milton seuraa matadoria, tosin portin kappaleet matkassa, sillä miltonista poiketen - omasi ei hyppää vaan kuvittelee hyppäävänsä...

Tässä vaiheessa haet leipiä, pyydystät miltonin, viet talliin, otat lisää leipää, pyydystät matadorin ja viet talliin, sammutat tarhasta virran, korjaat aidan, palautat virran ja aloitat alusta.

Tässä vaiheessa hepo yksi on vaihtanut jo roolinsa - on nyt kahlittu mustangi, joka ei ymmärrä että rajoja voi olla maailmassa. Sehän on syntynyt villiksi ja villihevosen kutsu on suuri. Tuloksena katkennut riimu tai riimunnaru ja eiku takasin talliin hakemaan leipää, uusi riimu tai -naru ja metsästämään jo vähän kärsineestä kukkapuskasta uudelleen hevo kii. Nyt onneksi saat sen talutettua tarhaan, jossa narun irroittaminen kirvoittaa hillittömän pukkiloikkakiitopätkän. Onneksi poispäin kukkapuskasta, jotta ehdit sulkea portin (vielä toistaiseksi ihan kahvasta kii laittain).

Juokset vauhdilla, josta satasen pikajuoksijatkin olisivat kateellisia, hakemaan seuraavaa hevosta, jotta mustangisi ei yllättäin muista ettei villihevoset laidunna koskaan yksin ja kokeile uudelleen onko rajat vain rikottaviksi tarkoitetut. Hieman hengästyneenä laitat riimun tyynen rauhallisesti siellä tallissa hyvin viattoman näköiselle hevoselle, joka on tässä välissä ehtinyt kaataa vesiastian sekä jyrsiä juuri uuteen vaihdettuun seinälautaan järkyttävän kolon (olihan se ilman heinää hetken siellä). Saat suuren idean ja suljet hieman huolimattomasti karsinan oven ja lähdet laittamaan riimua kolmannelle - Tosi HevosNainenhan kykenee helposti kuljettamaan itseään hieman suurempia hevosia kaksi kerralla ulos. Samalla sekunnin sadasosalla kun avaat lukon, katoaa edellinen hevonen ovenraosta etkä ehdi edes häntäjouhesta kii napata. Tämä aiheuttaa pienen ketjureaktion, sillä jätit tietysti raolleen myös kolmannen hevosen oven joten sieltä puskee reilu kuusisataakiloinen pienen ponin sielulla varustettu hevonen joka ei aio enää jäädä katsomaan kuinka kaikilla muilla on kivaa.

Jälleen leipävaraston kautta ulos ja katsomaan ovatko tyytyneet oman pihan kukkapuskiin, onko mustangi säilynyt tarhassa vai onko koko lauma kadonnut mitä todennäköisimmin juuri sen naapurin pihamaalle, jossa on ennen hevostesi ilmaantumista maisemiin, aina ollut upein samettinurmikko säntillisen viivasuorilla ja rikkaruohottomilla istutuksilla.

Mikäli kaikki on vielä kotipihalla, houkuttelet jomman kumman puskasta pois ja onnenhymy kasvoillasi lähdet kuljettamaan sitä tarhaa kohden. Huomataksesi vain, ettei mikään näistä kolmesta aio olla hetkeäkään enää yksin - yllättäin laumahenki herää jostain syövereistä ja kuinka ollakaan, niin edessäsi (vielä tarhassa) kuin takanasi alkaa kuulua rummuttavaa laukkaääntä, joka aiheuttaa talutettavalle jopa lipizzahevosten loikkien himmentävää liikehdintää. Sydämen syke alkaa jälleen kiihtyä ja sekunnin sadasosassa on tehtävä ratkaisuja, mikä tuottaisi pienimmät vauriot omalle (tai pahimmassa tapauksessa naapurin) nurmikolle....

Jatkoa tulossa vielä...