IRC-Galleria

joskus jos sattuu se hetki aikaa, niin eiköhän sitten juonittele... Yritin käydä vaikka kuin monen kuulumisia katsomassa ja kommentoida. Jokaisen kommentoinnin jälkeen heitti pihalle... Noo - onneks on näin superhidas kone, että ehtii hakea kupin kahvia ja miettiä että mitähän sitä voisi kirjoittaa sit. Loppujen lopuks hyvin lyhyttä tuli laitettua.

Pikkuhiljaa tulossa raaka päivitys kotisivuilleni, johan on muutosta tullutkin aivan valtavasti - tallissakin karvakorvia jo omiksi tarpeiksi, tänä vuonna alkaa sit mainostaminen ja katsotaan tuleeko tulosta. Kesäkuussa koulukin loppuisi ja sitten taasen remppaa remppaa ja remppaa...

Koittaa hetken kuluttua ja tänä vuonna sitten olikin jännä päivä vuoden viimeinen... Tuuli niin että hevosetkin villiintyi, piti ottaa sisälle jo tuossa neljän maissa - tosin syy oli että sähköt katkes pariks tuntia. Sekään haitannu olis muuten, mutta kahvia ei ollukaan termarissa just silloin. Hevoset olla möllistelee tallissa, nyt kun tuulee ja natisee joka paikka niin eivät raketeista jaksaneet välittää. Järkevät kun ei tällä säällä raketteja edes ammu ;)

Sen verran tuuli oli kovaa, että tuo sähköjen katkeaminen ollu ainoa murhe - en tässä edes muista milloin viimes katkes virta, siitä onkin todella kauan aikaa. Mutta yksi pihan koivuista napsahti poikki ja lepää nyt pellolla. Onneks talvitarhaa ei siihen tälle vuotta tehty, mutta surku tulee takuulla huomenna. Kaikkien asioiden ei tarvitsis muuttua...

Ja jos joku ei vielä ole saanu a) ravurin b) ratsun c) ponin kohta nykyisen vuoden toivotusta, niin pistän joskus viestinä - sain tutulta ja osui niin nappiin kerrankin viestin ajoitus (kun noiduin etten ehtiny ajamaan tänään, jotenkin tuo tuulinen keli ei houkutellu ja silleen...) - naurattaa vieläkin :D:D

HYVÄÄ TULEVAA VUOTTA KAIKILLE - TUTUILLE JA TUNTEMATTOMILLE!!!

Taasen kyllästyin tähänkin osioon, vielä hetken saavat nuo tarinat tässä olla ja sitten lähtevät pois... Aikaa kun voi kuluttaa elämässä niin monella lailla ja tämä oli yksi kiva paikka viettää rapakkokelien aikaa - nyt ei ennätä enää joutavia edes miettiä, niin paljon on tekemistä... Mut toivottavasti edes vähän osa tarinoista hymyilytti - hyvin vähän asiaa - enempi pilke silmäkulmassa on nämä tarinat tänne laiteltu ;)

ei oikein voinu uskoa että se pysyisi sittenkin valkeana, maa siis - eilen oli reilusti plussakeli ja kahteen otteeseen kun kenttää huolsi, niin iltapäivällä oli jo tosi hyvä.

Pikkupoika on kasvanut hevoseksi, sillä on hokkikengät, ei pelkää valopäitä eikä rämiseviä peltilevyjä - vielä vähän on ravissa hienosäätöä, kun tossut yllättäin pureekin niin ponnistukseen onkin tullut voimaa ;) Lähtee kohtapuolin kotiin, kun ajan vielä muutaman varmistuskeikan että todellakin toimii... Ratsu on ratsu, mutta hyvää tekee oppia ajolle - uskoisin että paljon helpommalla pääsee nyt jatkossa ja vaihteluakin pystyy antamaan liikuntaan ihan erilailla.

Käväisinpä koululla mutkan, 25 min asiaa - loput joutoaikaa. Ajomatkaa onneksi tosi vähän verrattuna muihin ;) mutta turhauttavaa, todella todella turhauttavaa...

Ja kuinka oikeassa elämässä laitetaan hevoset ulos: Talutetaan kolmikosta kaksi, kolmas tulee mukana - kuka sitä nyt yksin haluaa jäädä? Aikaa menee kolme minuuttia...

Takas tullessa yksi naru kii, avataan kolme ovea ja kävellään sulkemaan tarhan portti - aikaa kuluu puolitoista minuuttia.

Suljetaan yksi ovi ja avataan kaksi - neljä ulos.

Ei elämä saa olla liian aina liian vaikeaa ;)

Jälleen innostuin, viime kerrasta en viisastunut siis yhtään.

Uudenlaista maalia nyt käytössä, kivan vaaleanharmaata ja filmivaneriseinä. Kun lisätään vielä, että tämä maali vaatii kovettajan, niin tuli liikaa blondille tehtävää. Ensinnäkin, tämä maali oli jostain syystä - tiedä sitten miksi - paksua kuin kaurapuuro ja oletin tietysti että kun lisään kovettajan - se ohenee. Vähänpä tiesin. Se paksuuntui vielä lisää ja kun telaa (heh, mulla on uusi lelu - maalitela) pyörittelin siinä, niin tuli mieleen sulanut juusto. Se venyy, venyy, venyy ja venyy... Kun sen viimein saa sitten seinään osumaan, niin mitä tapahtuu? Tulee hieno klimppi kolmeen kohtaan ja sitä sitten rullataan ylösalas, vasenoikea, oikeavasen - systeemillä että saadaan viiden sentin läntistä neliöjalka peitettyä. Ja oli muuten raskasta heilutella sitä telaa... Josta jää jälki, joka on kaikkea muuta kuin tasainen... Onneksi maali tasoittui sitten hetken päästä, mutta eihän sitä malttamaton meinaa uskoa ja odottaa tarpeeks.

Tärpättiäkin oli viime kerrasta, tosin ihan varma ole vieläkään onko tuo sittenkään tärpättiliukoista vai onko olemassa jotain muutakin millä voi ohentaa... Kyllä se sekoittui, kun vartin vatkasi maalin sekaan ja ohenikin hieman, mutta jotenkin meinasi jäädä siltikin ohenne ohenteeksi ja maali maaliksi. Purkki on sen verran jo maalista peittynyt ettei siitä selvää saanu mikä olisi ohenne ollut, vesi ei takuulla kuitenkaan.

Mutta hieno siitä tulee, uskon niin, kun jaksan vain loppuun asti yrittää. Kun alareunasta tietysti jo vanhuuttaan vähän heikentyneet levyt alkaa hapertua, niin niistä irtoaa sellaisia sentin kokoisia pieniä paloja. Jotka muuten tarttuu maaliseen telaan tosi tehokkaasti, imurikin on vaisu peli tuohon verrattuna. Ja niiden nyppimistä ei suositella ilman superhanskoja, sormet on taasen maalissa ja huomenna olis esiintyminen edessä. Huoh...

Ja... nämä kannattaisi ehkä tehdä kesällä, kun hevoset voi olla laitumella, pieni epäilys on, että vaikka tuuletin pauhaakin täysillä, niin yhdellä hevosella voi olla aamulla päänsärkyä. Jännityksellä odotan miltä sellainen hevonen näyttää - niin iso pää silläkin, että voi olla mielenkiintoinen näky ;)

Pikkuhomma: Ei hoidu alle kahden tunnin.

Täsä menee hetki: Puoli päivää äherretään

Pikkuprojekti: Alkaa aamukuudelta, tauotta iltapäivään, tauon jälkeen puolilleöin.

Vähä voi kestää: Kuukaudesta kolmeen

Iso homma: Vuodesta kolmeen...

Meillä oli tänään pikkuprojekti, mutta nyt se on sitten yksi ajanjakso päättynyt meidän navetassa eli päätykourun sylinteri on nostettu pois, kola on palasina ja poistuu kierrätykseen. Se on ollut siinä niin kauan kuin muistan navetan tuossa olleen, joten tavallaan ymmärrän miksi on siihen jäänyt viimeiseksi. Ei ole enää mitään jäljellä nyt mitä on tarvittu lypsylehmien aikana. Parret on hävinneet jo aikoja sitten, tankki on kasvimökin nurkalla, lypsykone on irroitettu ja nyt sitten lähti viimeinen osa pois. Se tuunataan näillä näkymin uuteen työhön, jännä nähdä onnistuuko se sitten ;)

Oli pakko tulla kirjoittaan, kuin saadaan niska jumiin - molemminpuolin - ja blondi hoksaa asioita ;)

Meillä on voordi - sellainen joskus siniseksi väitetty traktori. Siinä on joskus ollut myös takalasi ja tosiaanki maaliaki. Osa maalista vain katosi, kun sai mulliaikaan happokylvyn (ja veli siinä samassa) - veljelle kasvoi iho takas, mutta voordille kävi vähä huonommin. Sinisestä tuli ruskea (tässäpä oiva maalinpoisto-ohje, tosin ei suositella ala- eikä yläikäisille, on vähä vaarallista ainetta)...

Noh, naapurisopua ajattelin taasen hoitaa kun kenttä oli jotain hurjaa mökelikköä ja plussakeliä näin vähän kuitenniin on. Ette usko kuin paha ääni lähtee kun on sellainen kevytlooka perässä, jossa on valurauta (tai siksi luulen) paino päällä. Ziisus, kolina kuului varmasti kymmeniä kilometrejä (mulla oli lokoisat oltavat, oli kuulosuojaimet). Siinä aikani rymistelin eteenpäin ennenku muistin että pakkikin on keksitty, vähän metelitaso laski. Aikani tätäkin jaksoin kunnes huomasin että yhteen kulmaan oli kerääntyny hiekkakakku - piti kokeilla ja avot. Alkoi kavionkolot kadota ku sai irtohiekkaa matkaan. Tässä tulee sit se blondius eli tätähän ei voinut kokeilla heti alussa vaan vasta kun oli takuuvarmasti herätetty naapurikylän koiratkin.

Jees, lähen vielä vähä puuhaileen - on pirteyttä vielä jäljellä ja into ajella ku kenttä on kuulkaas supertasainen! Pitäähän sinne nyt muutama kavionjälki tehä ;)

Ai niin - niskat menee jumiin siis, kun ei ole sitä takalasia, niin tuppaa vähä tuo ilmavirta oleen näin joulua odotellessa jo vähä viileämpää. Ja kun tuijottaa ensin oikean olan yli puoli tuntia ja sitten vasemman (ku pää vielä käänty yhdessä vaiheessa) - niin nyt on sit olo kuin... no, ei tule mieleen ketään, jolla pää ei kääntyis. Tarttis varmaan tutustua johonkuhun hierojaan, voi tulla tarpeeseen vielä ;)

Näitähän riittää tietysti perinteisestä sukkia syövästä pesukoneesta aina kahvia juovaan kahvinkeittimeen...

Miksi ämpärin kaatuminen tapahtuu juuri silloin kun se on lähes täysi? Miksei silloin kun pohjalla on tippa? Miksi kottikärryt eivät pysy pystyssä silloin kun on kiire?

Miksi rikkoutuva asia rikkoutuu silloin kun kauppa tai huoltamo on kiinni?

Miksi hevoset eivät sairastu arkena klo 8-9? Miksi sairastumisen vakavuus on suhteessa kaksoispyhien yöaikaan?

Miksi riimu putoaa hevosen päästä vain laitumella?

Miksi hevosenkengät eivät koskaan irtoa tallin käytävällä?

Miksi kengityksen jälkeen nauloja löytyy vielä kolmen päivän jälkeen vaikka olet lakaissut ja seulonut magneetilla moneen kertaan kyseisen kohdan?

Miksi hevoset tulevat talliin rauhallisesti ja menevät omiin karsinoihin silloin kun ei ole kiire tai ei ole kukaan sitä näkemässä? Miksi ne aiheuttavat kerroshampurilaisilmiön sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä arvostetumpi hevosihminen vierailee?

Miten 10kg heinää voi muuttua kottikärrylliseksi (tai kahdeksi) lantaa vuorokaudessa?

Elämä ei saa olla totista tai katkeraa, siihen elämä on liian lyhyt ;)

Se opettaa meillä kärsivällisyyttä ja sinniä ratsastajille - kesken ei voi hommia jättää tai poni tekee just niinkuin siitä on kivaa. Ja se kiva on yleensä seistä lähellä porttia ;) Mutta on se myöskin upea poni, kun juttuun pääsee - noin nuoreksi uskomattoman toimiva ja mikä luonne! Pienellä rahalla ei lähde enää minnekään, on osoittautumassa paremmaksi kuin mammat jotka pääsee mammalomailemaan ja "unohtavat" mitä on opetettu ennen lomaa ;)