Kun kaikki menee hyvin, niin sitten on jotain pielessä...
Eetu lähti aamulla näyttelyyn, meni hienosti kyytiin ja oltiin aikataulussa. Eetun omistajan sisko lähti juniorille kaveriksi - muutoin olis uskaltanut sinne jättääkään. Koetan napata tulokset joskus tähänkin. Ja olikin jo höpönetissä:
LUOKKA I
1. 4. Raiteli, I-palkinto, Luokkavoittaja
2. 2. Max, I-palkinto,
3. 3. Nipukka, II-palkinto
4. 1. Fantail, III-palkinto
5. 5. Eddie De Silva, III-palkinto
Eipä sitä kummempaa tietysti odotettukaan, ja onpa polle pesty sekä puunattu ;) Hieno se on, luonne satakymmenen ainakin kotioloissa. Ja kuulemma ei vielä kyllästymiseen asti saanu polletuksen kanssa olla, joten eiköhän se liene ollut onnistunut reissu =)
Tintin kanssa myöskin alku oli lupaava, tervatuotteitakin haettiin matkanvarrelta ja tuli nyt testattua - tintin kanssa ei kuljetus ole hyvä jos on "niinkuin muilla" vaan tehdään niinkuin hevonen haluaa...
Lämmittelyssä jo vähän oli tunne, että ravi on huonoa, mutta oletin että johtui kun meinasi lähteä lapasista koko polle - eikä siellä ollut edes lanaajaa radalla... Startissa kun volttasin ensinnä väärässä karsinassa, väärään aikaan ja niinpoispäin, tuli uusittua sitten lähtö. Siitä viisastuneena, sain hyviä ohjeita takaa ja onnistuttiin aika hyvin lähdössä. Selkäjuoksua vain piti odottaa, että tuli ja ensimmäisen kierroksen puoliväliin asti tuntui hulppealta istua kyydissä. Sit edestä lähti laukalle ja arvatkaa vain lähtikö polle painamaan? Ja hyppy... Palasi raville, koetin päästä uudelleen selkään, mutta sitä ei tullut ja ravi katosi - peitsiä, laukansekaista, kaikkea mahdollista ennenkuin kaarteessa oli jälleen ravilla ja vauhtia tuli. Suoran alku ja sitten levisi koko homma käsiin - oikein nättiä ratsulaukkaa loppuun asti.
Ja syy tai seuraus: etusen päkiä on hajalla, ei ole nätti näky ei... Syksyn viimiseksi suunniteltu startti jää siis nyt pois suunnitelmista ja talven aikana koetan opetella käyttään sekkiä, suojia ja järkeä (kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia)...
Että näin...
Mutta iloinen olen, kun tamma on silti pirteä ja iloinen, ei sitä haittaa vaikka jalka on ruhjeilla. Ja oppia tuli paljon, tosi upea harjoitus oli itselle =) Harmittaa vain, että tyhmyyttä on näin paljon suotu että hevosen jalka on nyt ruhjeilla. Mutta mistä sen olisi voinut tietää, kun samoilla kengityksillä yms on menny ennätyksensäkin?