IRC-Galleria

ai että on kivaa, hevosia riittäny hierottavaksi - kaikenlaisia, haasteellisia, helpohkoja, mielenkiintoisia ja vaikeitakin - juuri sellaista kuin pitää ollakin =) Tuleepa nyt seurattua sitten 75-raveja tv:stäkin, kun on jännitettävää ja seurattavaa, miten on onnistunut pieni panokseni mitä teen. Kaikki pitää olla kohdillaan, hevosen laittotaito, ruokinta, kengitys, kuskin ajotaito ja olosuhteet, mutta en nyt enää ihan olemattomaksi omaa osuuttani laita enää. Kun vain sais kokemusta ostettua jostain, maalaisjärkeähän ei löydy mistään kaupasta ja kokemusta tulee kun jaksaa harjoitella ja ottaa opikseen kaikesta. Jännä nähdä, mitä on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä opittuna. En ikinä uskonut että tykästyisin näin paljon hierontapuuhista, ajattelin vain lisää omien hevosten hyvinvointiin tuoda, mutta joskus näin käy =)

Ja ohjasajokurssi... Se se vasta olikin hauskaa =) Kerrassaan =) Kun ei oikein keksinyt että mitähän sitä voisi oppia, niin piti laittaa sitten kokeilemaan ruunan opettamista väistöön - ei siinä vielä kyllä ainesta sellaiseen ole, mutta mutu tuli että oppii ja nopeasti oppiikin, kunhan jaksaisin vain sitä harjoituttaa. On se vaan painonsa arvoinen kultaa, tykännyt tietysti kun omakasvatti on, mutta ruunana - se on kerrassaan fiksu!

Toisena mukana oli sitten leikkikisan voittaja eli Maijun työpari Viivi. Pitääpä käydä höpönetistä hakemassa leikkikisan tulokset, muutoin ne katoaa bittiavaruuteen... Oletin tosin, ettei voi mitenkään pärjätä, kun ei ole hieno eikä upea, siinä ne toiset oli niin paljon paremman näköisiä ja oloisia, mutta viivi kaiketi sitten tyrmäsi tuomarin ajatukset tasaisuudellaan ;) Se muuttuu aina kun kehään menee, ennen sitähän se saattaa riehua aivan, mutta kehässä on aina itse tyyneys ;)

Hm.. mitähän sitä muuta? Sukulaisia kävi pääsiäisenä, kokko poltettiin, monta olikin aukiolla tänä vuonna... eipä tässä, kenttä on sulanut että pystyy tunnilla jo hyvällä mielellä päästämään laukkaamaankin. Ai niin, tinker on lähtenyt kotiin, sillä siellä jo ratsastettu ja iloinen viesti tuli - molemmilla oli ollut kivaa =) Sen jälkeenhän tulikin sitten laumamuutokset eli nyt on kaikki ponit (aivan, kaikki ponit, kuusi kappaletta) omassa laumassa ja hevoset omassa. Uskon siis vahvasti että alma on jo pienenä tiennyt olevansa poni =)

Mainiota tuossa on että pulla antaa pikkusiskon purra, potkia, hyppiä päälle, ei hermostu vaikka toinen ärsyttää kuinka... ja mammat menee sujuvasti edelle almasta, sillä siis paikka on jossain alempana kuin vanhemmat shetut - hassua ;)


ja tässäpä vielä muistona mitä oli höpönetissä...

Harjoituskisojen tulokset
1. Maiju Alila / Ylä-Suojoen Vivian
2. Päivi Nyrhinen / Vagabond Af Jäboruder
3. Leena Jokinen / Okana
Jaetulla 4. sijalla Katja Kinnunen / Tolstoy, Saaga Järvenpää / Lyktans Eminette, Mari Vaari / GR Cinnamon Bulle sekä Joni Nyrhinen / Niemenpellon Satiini.
Palkintojenjaossa erityiskiitosta ja kehuja reippaudesta sai Saaga, joka kurssin nuorimpana osallistujana suoritti hänkin kaiken mitä vanhemmatkin osallistujat!

onnistu, niin sitten ei... Sairastuin, sellaistakin siis voi sattua. Tapaturmia ei meillä lasketa ja harvoin ne aiheuttaa etten pääse talliin, joutuu muut hoitamaan. Mut niinkin käydä siis voi. Onneksi on yksi ja kaksi aikuista, jotka uskaltaa tuonne päästää ja hengissä ovat sen jälkeenkin ;) Mutta elämä voittaa, pikkuhiljaa ja töitä jälleen paiskimaan. Tosin, rauhallista tahtia vielä hetken aikaa, kuullut olen sanasta toipilas, mutta kun ei tässä oikein joutais vain olemaan. Silloin kun ei istumaan edes pääse, niin pakko on huilata - mutta se mitään helppoa ollut ei - raskasta oli sairastaa, uskoiskaan ettei se ole vain lepoa ja palautumista. Mut elämä on tällaista, joskus pysähtyy hetkeks ja sitten jatkuu jälleen ;)

Tää on taas näitä päiviä, että yhtä hyvää uutista kohden tulee kaks huonoa, mutta sinnikkäästi uskon että hyvät voittaa vielä ennenkuin päivän tunnit täys. Täytyy vain hakea sitten noita pieniä hyviä juttuja, kun isot on pettymyksiä - ei ne kuitenkaan suremalla muutu miksikään, mutta harmittaa saa joskus - muutoin jää sit mielenpäälle ja kukaan jaksa sellaista pitkän päälle...

Vaihteeksi oli kivaa eilen, eilisestä hyvä kirjoittaa kun se jo tapahtunut.. Mutta oli kuitenniin - parin tunnin unilla meinas väsy tulla jo matkalla, mutta känny pelastaa kyllä että hereillä pysyy. Ja pienen iloisen ilmeisen ponin näin, viimes olikin murheellista katsottavaa, mutta joskus olen sittenkin oikeassa paikassa ollut oikeaan aikaan - ei nyt vielä ihan sellainen kuin löytyy muilta yleensä ja kolme mahtuis minun yhteen ;) Mutta iloinen mieli tuli.

Ja pelotettelu minulle kyllä tehoaa, ihan turhaa touhua sellainen - pitäis luottaa aina omiin tuntemuksiin hevostenkin suhteen. Raskasta puuhaa vaikka oli, hiki virtas - se nyt mun kunnolla ole mitään uutta tosin - niin tuli itselle mielikuva että ainakin mitä tein "mutu-periaatteella" onnistui paremmin kuin hyvin, opetettu taasen taisi mennä "sinnepäin" kun aina suhtaudun kuitenkin asioihin nykyisin varauksella... Vanha on joskus parempi kuin pussillinen uutta, mutta avoimin mielin toki liikkeellä ja tietoa koskaan ole vielä liikaa tullut ;)

Ja kävin harrastamassa sit sitä mistä tykkään edelleenkin tehdä enempi kuin mitään muuta - harmittaa vain kun ääni on jostain syystä nyt heikolla hapella... Mutta kentällä on aina kivaa, varsinkin jos saa aikaan selvää parannusta tilanteeseen. Joskus ei onnistu, joskus onnistuu hetkessä, mutta koskaan en ole vielä luovuttanu yrittämästä. Säikyttelin heti ensikerrasta lähtien, että tietävät sitten mihin varautua - asiat kun etenee niin yleensä ne vaikeutuu.

Nyt sitten paperipinon pariin, hevoset on tarhassa, nauttivat keväisestä talvipäivästä ja illalla sit kuntosalille painun. Tulee kävelykoneessa oltua, tehtyä kevyillä painoilla toistoja paljon ja välillä kokeiltua josko painavampaa jaksais. Tulee tehtyä myöskin lähentäjille ja loitontajille treeniä, harjoiteltua koordinaatiota niin eteen kuin taaksekin. Suomeks... siivoan tallin ja kuivitan koneella karsinat ;)

ihan kuin aprillia olis ollu koko touhu koululla tänään, mut siellä osalla tunteet sit kuumu ;) nauratti ja tympi samaan aikaan, ei voi uskoa että totta oli tämä päivä... Kerrassaan...

Mut tulipa nähtyä hevosten akupunktiota, jotain ihan uutta tuli sit nähtyä - oli jännää =)

...on se vaan jännää tuo hevosen karva, kun alkaa irrota. Sitä on käsissä, vaatteissa, silmissä ja suussa - ja sit ihmetellään miks ei hymyilytä. Hymyile itse ku on sekunnissa suu täynnä karvaa, jota sit illalla kakotaan pois niinku kissa karvapalloja.

Mut ongelmaan on tietty ratkaisuja, karvojen leikkaus olis ihanata, mut eihän meillä sellaista voi tehdä - paleltuvat ku torakat. Mut viimein raaskin säästöjä sen verran käyttää et ostin vähä kalliimpaa karvakiillotinta ja avot, helpottaa. Ja paljon...

...se aika vuodesta, että sulhaset pitäis kohta löytää - tänä vuonna aikeissa sitten tintin pikkuinen saada aluille. Kilpailut on kilpailtu, paljon onnea ja iloa saatu, nyt hyvä hetki teettää ennenkuin ikää on liikaa. Ja ponipari, niille pitäis jostain läheltä löytää ykkösen ori, mutta mistä?

...ne ei petä, tekevät korvat hörössä työnsä, ovat kilttejä ja lutuisia - ponikeikalla. Kotona saattavat kiukutellakin, joskus tuntuu että ne muuttuu aivan toisenlaisiksi kun ei ole vieraita lähellä ;) Mutta kyllä ne nauttii kun huomaavat että koppi tulee auton perään ja ponikärryt nostetaan esille - molemmat melkein juoksi tänään sisälle.

Tulis nyt äkkiä kevät, saisi klipattua tuon hassukarvaisen ponin turkin - kameran unohdin sisälle tänään, mutta sillä on kaulallakin karvat väärään suuntaan ;)

... ei tule yksin, mutta ilmeisesti puskatammani on vanhenemassa - yllätti tänään kyllä minut täysin. Kepsahti mahalleen kesken tunnin, säikäytti totaalisesti. Tuo kun ei kaatunu ole koskaan vielä, kompastellu kyllä, mutta niin tarkka on itsestään ettei nurin mene kuin piehtaroidessa. Vanhuus sille tulossa, onhan sillä ikääkin jo kyllä ;)

taasen päivä vaihtui nopeasti...

eilen oli hauskaa taasen - mun töppöjaloilla ei sitten esitetä oikeita juoksijoita - alan esittää vain noita poneja ;) Tykkäsin kyllä, oli tosi mukavat esitettävät vaikka toisella olikin virtaa kun radalla meni hevosia. Hienoja ne oli molemmat, sano tuomarit mitä sanoi - toinen olikin kyllä luokkavoittaja ja silleen ;)

Tulipa huomattua sitten että omat ennakkoluulot oli väärät. Klippaus on järkevää puuhaa, hevoset oikein huokaisi kun pääsi turkista ja toiselle varsinkin oli todella hyvä ihan ihoterveyden kannalta. Toisesta tulikin puudeli, mutta se toinen - oli hevosta nimellä sitten siunattu - joten siitä ei enää puudelia tehty ;) Molemmat otti homman lunkisti, olin henkisesti valmistautunut ihan erilaiseen kokemukseen. Hienoja oli molemmat, jännä nähdä mitä tuumaavat kun karvat vähän kasvaa - menikö edes siedettävällä tasolla siististi. Ennakkoluuloista siis suurempi oli tuo käyttäytyminen itse puuhassa - molemmat oli oikeasti niin miellyttäviä etten enää ole niin varautunut jos joskus joku kysyy tekeen toistamiseen uudelleen.

heh... aamulla hurja kiire odottamaan... oli melkoinen pettymys huomata että kiireellä menin ja sit 2,5h olikin aikaa - mutta suotta tietysti mulle kertoa olis ollu tuosta...

Hommat toimi, tiimityö on voimaa ;) Kaikkea aina tarvitse tietää itse, joten tästä selvittiin kyllä helin avustuksella täysin - vielä pientä lisäks, mutta tavoite täynnä tähän asti =) Team PR:n perustamisen opit tuli kyllä hyötykäyttöön eilen - ei ahdistanut yhtään mitä kyselivät - joskus on kokemuksestakin hyötyä :D

ens viikolle suunnittelin taasen jännää - hupia toisten hevosten kanssa - tykkään niin kovin käydä maailmalla välillä =)