IRC-Galleria

ahhahhahahahahhahahahahahahhahahahhha...

siis naurattaa - ihan vedet silmissä =)

ollu jo kauan perinteisellä videolla luurankoratsastaja, mutta nyt sain katsottua sitten samaa sarjaa olevan luurankohevosen! Opettavainen voi siis olla hauskaakin (tai sit mun kieroutunu huumorin taju vain on tällainen joka saa tylsästäkin asiasta hauskan :P). Elämä on liian lyhyt elettäväksi totisella naamalla :D

ja uudet kujeet. Tällä viikolla tapahtuu taasen tallissa niinkuin joskus ennen - hevosia on liikkeellä koko ajan ja tehdään ja touhutaan. Sain tet-tytöt tallille ja suunnitelmia on myöskin saada kesän näyttelyyn yksi poni riding classiin mukaan - se on homma, joka voi olla hupaisaa, mikäli ollaan nurmikentällä. Mut ensimmäinen puolituntinen on harjoittelua takana, löytyi ne kaksi vaadittavaa askellajia, mutta vielä paljon paljon on hiomista. Vaan nyt onnistui löytää oikeat varusteet harjoitteluun, ruuna näytti melkoisen hienolta ja mikä tärkeintä - toimivalta! Viisivuotiaaksi nuoreksi se on aivan painonsa arvoinen kultaa - riittävän vankka, jottei harmita yhtään pistää tyttöä selkään.

Almalla jalassa oli eilen illalla naula, tipahti lattialle kun aloin ihmetellä ettei nyt näytä puhtaalta liike ja sellainen vielä, etten keksi nyt että mistä on sen saanut - monenlaista naulaa ja ruuvia on tallilla, mutta tuo oli jotain aivan erilaista kuin osaan yhdistää. Näyttäisi kuitenkin että säikähdyksellä selvitään, hoidettu on ja liikutettukin - näyttää että liikunta on parasta hoitoa tuossakin tapauksessa, kun ei ole selvästi paha vamma. Harmittaa vain, kun yrittänyt olen noita nauloja aina varoa iän kaiken aikaa. Alma on ajo-opissa nyt, tytöt oppii miten varsaa tulee pitää ja käsitellä, kun opetetaan kärryille ja samalla tulee sitten useamman käsittelemäks - ei ne yksin puuhaa, mutta tiimityötä tämä on. Kärryt viimein perässä käytettiin, huomenna jatketaan jos kelit sallii vain ja tietysti kinttu.

Viikko on kohta pidetty tyttöjä liinaharjoituksissa, osa on jo oppinut paljon uutta, hevoset on aika hyvin rauhoittuneet siitä kun tajusivat että kenttä on sula ja pohja on hurjan superhyperkiva vetää rallia. Kesäkengätkin tulee viikon päästä alle ja elämässä toivottavasti alkaa sitten kesän odotus tän yöpakkasten ja eilisen lapasräntäsateen tapaisten päivien jälkeen.

Mut nyt unten maille, huomenna pitkä päivä jälleen tiedossa, mutta innolla odotan ;)

ai että on kivaa, hevosia riittäny hierottavaksi - kaikenlaisia, haasteellisia, helpohkoja, mielenkiintoisia ja vaikeitakin - juuri sellaista kuin pitää ollakin =) Tuleepa nyt seurattua sitten 75-raveja tv:stäkin, kun on jännitettävää ja seurattavaa, miten on onnistunut pieni panokseni mitä teen. Kaikki pitää olla kohdillaan, hevosen laittotaito, ruokinta, kengitys, kuskin ajotaito ja olosuhteet, mutta en nyt enää ihan olemattomaksi omaa osuuttani laita enää. Kun vain sais kokemusta ostettua jostain, maalaisjärkeähän ei löydy mistään kaupasta ja kokemusta tulee kun jaksaa harjoitella ja ottaa opikseen kaikesta. Jännä nähdä, mitä on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä opittuna. En ikinä uskonut että tykästyisin näin paljon hierontapuuhista, ajattelin vain lisää omien hevosten hyvinvointiin tuoda, mutta joskus näin käy =)

Ja ohjasajokurssi... Se se vasta olikin hauskaa =) Kerrassaan =) Kun ei oikein keksinyt että mitähän sitä voisi oppia, niin piti laittaa sitten kokeilemaan ruunan opettamista väistöön - ei siinä vielä kyllä ainesta sellaiseen ole, mutta mutu tuli että oppii ja nopeasti oppiikin, kunhan jaksaisin vain sitä harjoituttaa. On se vaan painonsa arvoinen kultaa, tykännyt tietysti kun omakasvatti on, mutta ruunana - se on kerrassaan fiksu!

Toisena mukana oli sitten leikkikisan voittaja eli Maijun työpari Viivi. Pitääpä käydä höpönetistä hakemassa leikkikisan tulokset, muutoin ne katoaa bittiavaruuteen... Oletin tosin, ettei voi mitenkään pärjätä, kun ei ole hieno eikä upea, siinä ne toiset oli niin paljon paremman näköisiä ja oloisia, mutta viivi kaiketi sitten tyrmäsi tuomarin ajatukset tasaisuudellaan ;) Se muuttuu aina kun kehään menee, ennen sitähän se saattaa riehua aivan, mutta kehässä on aina itse tyyneys ;)

Hm.. mitähän sitä muuta? Sukulaisia kävi pääsiäisenä, kokko poltettiin, monta olikin aukiolla tänä vuonna... eipä tässä, kenttä on sulanut että pystyy tunnilla jo hyvällä mielellä päästämään laukkaamaankin. Ai niin, tinker on lähtenyt kotiin, sillä siellä jo ratsastettu ja iloinen viesti tuli - molemmilla oli ollut kivaa =) Sen jälkeenhän tulikin sitten laumamuutokset eli nyt on kaikki ponit (aivan, kaikki ponit, kuusi kappaletta) omassa laumassa ja hevoset omassa. Uskon siis vahvasti että alma on jo pienenä tiennyt olevansa poni =)

Mainiota tuossa on että pulla antaa pikkusiskon purra, potkia, hyppiä päälle, ei hermostu vaikka toinen ärsyttää kuinka... ja mammat menee sujuvasti edelle almasta, sillä siis paikka on jossain alempana kuin vanhemmat shetut - hassua ;)


ja tässäpä vielä muistona mitä oli höpönetissä...

Harjoituskisojen tulokset
1. Maiju Alila / Ylä-Suojoen Vivian
2. Päivi Nyrhinen / Vagabond Af Jäboruder
3. Leena Jokinen / Okana
Jaetulla 4. sijalla Katja Kinnunen / Tolstoy, Saaga Järvenpää / Lyktans Eminette, Mari Vaari / GR Cinnamon Bulle sekä Joni Nyrhinen / Niemenpellon Satiini.
Palkintojenjaossa erityiskiitosta ja kehuja reippaudesta sai Saaga, joka kurssin nuorimpana osallistujana suoritti hänkin kaiken mitä vanhemmatkin osallistujat!

onnistu, niin sitten ei... Sairastuin, sellaistakin siis voi sattua. Tapaturmia ei meillä lasketa ja harvoin ne aiheuttaa etten pääse talliin, joutuu muut hoitamaan. Mut niinkin käydä siis voi. Onneksi on yksi ja kaksi aikuista, jotka uskaltaa tuonne päästää ja hengissä ovat sen jälkeenkin ;) Mutta elämä voittaa, pikkuhiljaa ja töitä jälleen paiskimaan. Tosin, rauhallista tahtia vielä hetken aikaa, kuullut olen sanasta toipilas, mutta kun ei tässä oikein joutais vain olemaan. Silloin kun ei istumaan edes pääse, niin pakko on huilata - mutta se mitään helppoa ollut ei - raskasta oli sairastaa, uskoiskaan ettei se ole vain lepoa ja palautumista. Mut elämä on tällaista, joskus pysähtyy hetkeks ja sitten jatkuu jälleen ;)

Tää on taas näitä päiviä, että yhtä hyvää uutista kohden tulee kaks huonoa, mutta sinnikkäästi uskon että hyvät voittaa vielä ennenkuin päivän tunnit täys. Täytyy vain hakea sitten noita pieniä hyviä juttuja, kun isot on pettymyksiä - ei ne kuitenkaan suremalla muutu miksikään, mutta harmittaa saa joskus - muutoin jää sit mielenpäälle ja kukaan jaksa sellaista pitkän päälle...

Vaihteeksi oli kivaa eilen, eilisestä hyvä kirjoittaa kun se jo tapahtunut.. Mutta oli kuitenniin - parin tunnin unilla meinas väsy tulla jo matkalla, mutta känny pelastaa kyllä että hereillä pysyy. Ja pienen iloisen ilmeisen ponin näin, viimes olikin murheellista katsottavaa, mutta joskus olen sittenkin oikeassa paikassa ollut oikeaan aikaan - ei nyt vielä ihan sellainen kuin löytyy muilta yleensä ja kolme mahtuis minun yhteen ;) Mutta iloinen mieli tuli.

Ja pelotettelu minulle kyllä tehoaa, ihan turhaa touhua sellainen - pitäis luottaa aina omiin tuntemuksiin hevostenkin suhteen. Raskasta puuhaa vaikka oli, hiki virtas - se nyt mun kunnolla ole mitään uutta tosin - niin tuli itselle mielikuva että ainakin mitä tein "mutu-periaatteella" onnistui paremmin kuin hyvin, opetettu taasen taisi mennä "sinnepäin" kun aina suhtaudun kuitenkin asioihin nykyisin varauksella... Vanha on joskus parempi kuin pussillinen uutta, mutta avoimin mielin toki liikkeellä ja tietoa koskaan ole vielä liikaa tullut ;)

Ja kävin harrastamassa sit sitä mistä tykkään edelleenkin tehdä enempi kuin mitään muuta - harmittaa vain kun ääni on jostain syystä nyt heikolla hapella... Mutta kentällä on aina kivaa, varsinkin jos saa aikaan selvää parannusta tilanteeseen. Joskus ei onnistu, joskus onnistuu hetkessä, mutta koskaan en ole vielä luovuttanu yrittämästä. Säikyttelin heti ensikerrasta lähtien, että tietävät sitten mihin varautua - asiat kun etenee niin yleensä ne vaikeutuu.

Nyt sitten paperipinon pariin, hevoset on tarhassa, nauttivat keväisestä talvipäivästä ja illalla sit kuntosalille painun. Tulee kävelykoneessa oltua, tehtyä kevyillä painoilla toistoja paljon ja välillä kokeiltua josko painavampaa jaksais. Tulee tehtyä myöskin lähentäjille ja loitontajille treeniä, harjoiteltua koordinaatiota niin eteen kuin taaksekin. Suomeks... siivoan tallin ja kuivitan koneella karsinat ;)

ihan kuin aprillia olis ollu koko touhu koululla tänään, mut siellä osalla tunteet sit kuumu ;) nauratti ja tympi samaan aikaan, ei voi uskoa että totta oli tämä päivä... Kerrassaan...

Mut tulipa nähtyä hevosten akupunktiota, jotain ihan uutta tuli sit nähtyä - oli jännää =)

...on se vaan jännää tuo hevosen karva, kun alkaa irrota. Sitä on käsissä, vaatteissa, silmissä ja suussa - ja sit ihmetellään miks ei hymyilytä. Hymyile itse ku on sekunnissa suu täynnä karvaa, jota sit illalla kakotaan pois niinku kissa karvapalloja.

Mut ongelmaan on tietty ratkaisuja, karvojen leikkaus olis ihanata, mut eihän meillä sellaista voi tehdä - paleltuvat ku torakat. Mut viimein raaskin säästöjä sen verran käyttää et ostin vähä kalliimpaa karvakiillotinta ja avot, helpottaa. Ja paljon...

...se aika vuodesta, että sulhaset pitäis kohta löytää - tänä vuonna aikeissa sitten tintin pikkuinen saada aluille. Kilpailut on kilpailtu, paljon onnea ja iloa saatu, nyt hyvä hetki teettää ennenkuin ikää on liikaa. Ja ponipari, niille pitäis jostain läheltä löytää ykkösen ori, mutta mistä?

...ne ei petä, tekevät korvat hörössä työnsä, ovat kilttejä ja lutuisia - ponikeikalla. Kotona saattavat kiukutellakin, joskus tuntuu että ne muuttuu aivan toisenlaisiksi kun ei ole vieraita lähellä ;) Mutta kyllä ne nauttii kun huomaavat että koppi tulee auton perään ja ponikärryt nostetaan esille - molemmat melkein juoksi tänään sisälle.

Tulis nyt äkkiä kevät, saisi klipattua tuon hassukarvaisen ponin turkin - kameran unohdin sisälle tänään, mutta sillä on kaulallakin karvat väärään suuntaan ;)

... ei tule yksin, mutta ilmeisesti puskatammani on vanhenemassa - yllätti tänään kyllä minut täysin. Kepsahti mahalleen kesken tunnin, säikäytti totaalisesti. Tuo kun ei kaatunu ole koskaan vielä, kompastellu kyllä, mutta niin tarkka on itsestään ettei nurin mene kuin piehtaroidessa. Vanhuus sille tulossa, onhan sillä ikääkin jo kyllä ;)