virta vapaa luomien maan
kulkien joen törmän taa
lainaksi saatu väline tää
ohjaa huomion elämään
ellei ihminen itseän karkoita
jollei maailmaan unohda jalkoja
pehmeässä unessa ovat ovet salassa
näe ne olemassa ja uskalla
luomus oman mielen kuvan saa
hän joka unta näkee vaan
kuin lintu vapaa maan kuoresta
on luonto joka toimii hänen povesta
ei tarvitse kuin kuunnella
huolella olla ja tarkkailla
takana ei ole kuin varjoja
unohtuneiden kasvoja
jotka rypistävät elämän
näkemään nälkää
mädäntyneet hedelmät
hän antaa variksille
ja hyväksyy kohtalon unohtuneen
lainattuun hulluuteen
aurinko kosketta valoa
valo on, maailma on
onko aurinko sinussa?
vai valo minussa?