yhden kahden kolmen neljan
avaan auringon unohduksien tulen
nielen liekin syleilen sen vuolasta pintaa
kastellen suuni raikkaalla yon mehulla
virkistaen voimani elaman vedella
sen takana missa maailmamme sulaa
olemme lasna toistemme sydamissa
viela kolme vuotta nalanhataa
kun vitsaus luo maailman
takaisin heijastukseen
tahrattoman peilin taakse
viela on toivo ihmisen
yksi olevaisen
runsauden
rakkauden
ikuisen onnen
juhla kuoleman
juhla ikiolevan
alla tajunnan kuun
ylla tiedon puun
ihminen kurkottaen
koskettaa samakon munia
yhden silman unohtuneen
jattavat huomiotta
vievat itsensa toisaalle
takaisin haudattujen mantereelle
missa laulavat neidot Aidin lumoissa
loihtivat vuolaan takaisin hautaansa
Aidin helmaan
sen kun nahda saa
ei mailmasta enaa onnea saa
silla yksi silma on ikuinen
rakkaus luo taivaan ja maan
henki heijastaa valoa
tuli pyhittaa madantyneen
jalleen....