IRC-Galleria

Ulkona on niin viattoman kaunista.
Puiden oksat kantavat tällä kertaa sitä taakkaa.
Koira kiemurtelee lumikasassa silkasta innosta ja onnellisuudesta.
Koira rakastaa lunta.
Minäkin rakastan.
Pimeä asunto, täynnä palavia tuikkuja ja kynttilöitä.
Täälläkin on kerrankin kaunista.
Rauhallista musiikkia.
Mikään ei puutu.
Paitsi hän.
Sitä tutustuu yllättäviin ihmisiin.
Sellaisiin joiden kanssa ei olisi uskonut koskaan tulevan toimeen.
Hän on ihana!:)
Rakastan suunnattomasti ihmisiä ympärilläni.
Kerron sen heille liian harvoin.
Ystävät täydentävät minua.
Olen onnellinen toisten kanssa, en niinkään yksin.
Kaipaan hirveästi. Koko ajan.
Teitä.
Rakastan sotkuista elämääni.
Hymyilen itsekseni ja nautin.
Kohta alkaa loma!!
Tapaan ystäviä ja rentoudun.
Tänä talvena menen luistelemaan ja kaadun.
Olen täynnä hyvää oloa.

Halatkaa itsenne puhki!

Pus*
Laura

Päivästä toiseen
Katselen kuinka pinnalliset teiniprinsessat
yrittävät kävellä hienosti catwalkia
liian korkeilla korkokengillä

Taittaisivatpa nilkkansa

Istun siinä pienessä kahvilassa

(jossa aika tuntuu pysähtyneen)

Juomassa kahvia
vain koska kuulostaa hienolta sanoa tiskillä
"Kuppi kahvia, kahdella sokeripalalla ja kermalla kiitos",

(Ja ehkä vähän myös siksi
että sinä pidit kahvista)

Naks ja auu

Joku taisi todella taittaa nilkkansa

Hymyilen ja minua alkaa oksettaa

Huomenna juon kaakaota.

Painitaan samojen asioiden kanssa,
mutta eri mittakaavassa.

Kun kaikki paha muuttuu
hyväks,hyvä muuttuu
pahaks,kaunis muuttuu
rumaks,katoo kaikki rakas.

voi hitto et oli kiwwaaa..Ensin sonjalla mun rakkaallani aloittelemassa ja sitten lyniin voi voi oli ihanaa..Sonja, Jonna ja Mira niin parhaat..<3

Hahaa...ja Jonna puras mua sormeen..:D

Laav juu ool..<3

I can't find your face in a thousand masqueraders
You're hidden in the colors of a million other lost charades
In life's big parade
I'm the loneliest spectator
Cuz you're gone without a trace in a sea of faceless imitators
I can't take another night
Burning inside this

Hell is living without your love
Ain't nothing without your
Touch me
Heaven would be like hell
Is living without you

Try to walk away
When I see the time I've wasted
Starving at a feast
And all this wine I never tasted
On my lips Your memory has been stained
It is all in vain
Tell me who's to blame

I can't take another night
Burning inside this

Hell is living without your love
Ain't nothing without your
Touch me
Heaven would be like hell
Is living without you

Nights get longer and colder
I'm down begging to hold ya
On my own and I feel like hell
Is living without you

Nights get longer and colder
I'm down begging to hold ya
On my own and I feel like hell
Is living without you

Kävin mamman ja Markun luona.
Havahduin.
Markku näytti niin vanhalta jo, ihan yhtäkkiä elämä näkyy hänen kasvoillaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Luiset, laihat ja ryppyiset kasvot. Kuihtunut vartalo. Jäykät liikkeet. Huono näkö. Miehen kädet. Istuimme hiljaa pöydän ääressä. Mamma hääräs ja selitti taustalla, mutta me vain katsottiin toisiamme sanomatta mitään. Olet aina hiljainen. Olet turvallinen ja samalla niin vieras.
Kun olin pieni, pelkäsin sinua.
Muistan karkkipussin, ainoan sinulta saamani lahjan.
Siinä oli keltaisia kirahveja ja sinisiä norsuja.
Muistan kuinka jahtasimme kissaamme kun se karkaili.
Muistan kun löysin viinakätkösi.
Muistan kun Mamma talutti sinut kotiin, selviämään.
Se oli ennen.
Nyt olet elänyt mies.
Jota jäisin kaipaamaan,
kun sen aika koittaa.

Ennen lähtöäni sanoit minulle:
"ei elämässä tarvita pelkästään vihreetä, täytyy olla punaistakin."
Mietin sitä kävellessäni kotiin, ja kun jäin odottamaan punaisiin valoihin,
ymmärsin kaiken.Vihdoinkin ymmärsin ihmistä jota en ikinä ole ymmärtänyt.:)

Punaista.

Kirje mustasukkaiselle

" Hyvä rouva tai herra tai nuorukainen tai neitonen, jois Teistä tuntuu katkeralta, epäilemättä tuntuu siitä, johon tuo itsekäs tunteenne kohdistuu, vielä paljon katkerammalta. Olen näet tavannut hänet ja kuullut siitä jotakin.

Ettekö voi ymmärtää, että mustasukkaisuutenne hänen entisyydelleen on suorastaan sielullinen sairaus. Kaiketi jokainen meistä toivoo, että se henkilö, jota me rakastamme, ei olisi koskaan aikaisemmin rakastanut ketään muuta. Mutta kun oikein järkevästi harkitsemme, havaitsemme kyllä, ettemme voi pitää hänen omana syynään, ettei hän ollut aikaisemmin tavannut meidän ihmeellistä persoonamme. Pikeimminkin voimme pitää omana vikanamme, ettemme hakeneet häntä aikaisemmin käsiimme. Ja itse asiassa voimme olla kiitollisia siitä, että hänelläkin oli nuoruudenrakkautensa, olihan meilläkin, ja se on vain todistus normaalista nuoruudesta. Kun siis Te yhä olette katkeroitunut siitä että hän todellakin rakasti tuota konnaa, tiedätte olevanne täysin kohtuuton. Vielä järjettömämpää on, että etsitte rakkaussuhteita sellaisistakin muistoista, jotka olivat pelkkää tuttavuutta. tekisitte palveluksen kotinne rauhalle, jos kertoisitte lääkärille sairaudestanne. Se onkin ehdoton velvollisuutenne, juuri Teidän.

Mutta yhä mieletöntä mustasukkaisuus on muulloinkin. Ajattelemme itseämme nuorena ihmisenä, joka on syvästi ja todellisesti rakastunut. Ikävä kyllä rakkautemme kohde on muidenkin rakkauden kohde. Ja meitä alkaa jäytää mustasukkaisuus, joka ilmenee katkeruutena ja sokeana vihana.

Helpottaa, jos kykenemme ajattelemaan, että olemme sekä koomillisia että itsekkäitä. Saatamme pitää mustasukkaisuutta luonnollisena asiana, mutta itsekästä se joka tapauksessa on. Olipa kysymys rakastuneesta nuoresta tai jo avioliitossa olevasta, meillä ei ole mitään oikeutta sitoa toista ihmistä omaan elämäämme. On naurettavaa, että me pidämme itseämme niin korvaamattomina, että rohkenemme ajatella mustasukkaisuutemme olevan oikeutettua.

On myös täysin itsekästä, että me ajattelemme vain omaa onneamme emmekä välitä vähääkään siitä, tuleeko hän onnelliseksi meidän kanssamme vai ei. Rakkaus ei etsi omaansa, mustasukkaisuus kieltämättä etsii.

Mustasukkaisuudellehan on tyypillistä, että asianomainen nimenomaan vaatii, että toinen tekisi hänet onnelliseksi, olipa hän itse onnellinen tai ei. Tällainen vaatimus on kohtuuton. Jos hän tulee onnelliseksi jonkun toisen kanssa, meidänhän tulee iloita juuri siitä, ja jos kykenemme ehyesti iloitsemaan, vasta silloin rakastamme häntä. Te onnettomasti rakastunut ihminen, tämän onnen opetteleminen saattaa viedä Teiltä kymmenen vuotta taikka enemmän, mutta se on opettelemisen arvoinen asia. Ja kun siitä olette sirusen oppinut, alatte kiittää Jumalaa siitä rakkaudesta jonka kerran elämäänne saitte, vaikkakaan ette saanut rakastettua itseään.

On katkeraa, että kaksi sydäntä, jotka näyttävät kuuluvan toisilleen, eivät saakaan toisiaan, mutta enimmäkseen on vielä katkerampaa, jos ne saavat.

On eri asia mitä eetillisiä vaatimuksia me asetamme toisille ja mitä itsellemme. Meitä itseämme sitoo antamamme uskollisuuden lupaus, mutta meillä ei ole mitään oikeutta vaatia, että sen pitäisi sitoa häntäkin. Eikä voi ajatellakaan, että toinen ihminen kykenisi olemaan loppuun asti onnellinen, jos hän olisi vaatinut toisen pitämään lupauksen, jolta sittemmin ovat kadonneet kaikki edellytykset.

Aivan eri asia on avioliittolupauksen pitäminen. Silloin ei enää ole kysymys kahden ihmisen keskinäisestä sopimuksesta vaan paljon enemmästä, yhteiskynnasta, kodista, perheestä ja lapsista. Avioliitoissakin oltaessa meidän on tajuttava oma mustasukkaisuutemme itsekkyydeksi mutta varottava antamasta puolisollemmeaihetta mustasukkaisuuteen, joskin toisaalta on selvää, että ellei meissä ole sisäistä murhetta toisen uskottomuuden johdosta, emme ole rakastanetkaan, vaan olemme vain välinpitämättömiä.

Mustasukkainen Lähimmäinen. Kuunnelkaahan mitä Kierkegaard sanoo kipeän omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuen saavuttamattomien unelmien sanomattomasta lahjasta:

"Monesta miehestä on yhden ainoan tytön tähden tullut nero, monesta miehestä on yhden ainoan tytön tähden tullut runoilija, monesta miehestä on yhden ainoan tytön tähden tullut pyhimys. Mutta hänestä ei tullut neroa sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hänen kanssaan hänestä tuli ainoastaan valtioneuvos. Hänestä ei tullut sankaria sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hänen vierellään hänestä tuli ainoastaan kenraali. Hänestä ei tullut runoilijaa sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hänen vierellään hänestä tuli ainoastaan isä. Hänestä ei tullut pyhimystä sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hän ei saanut ketään ja hän tahtoi ainoastaan sen yhden, jota hän ei saanut, niinkuin niistä muistakin tuli nero, sankari ja runoilija sen tytön avulla, jota he eivät saaneet.""- V.V. 1957

Ja pappi toivottaa hyvää yötä.

Joskus tuntuu että omat murheet ovat tyhmiä
ja pieniä toisten "oikeiden" ongelmien rinnalla.

Maailmassa tapahtuu kaikenlaista johon emme voi vaikuttaa,
sodat ja nälänhätä riuduttavat kansoja Lähi-idässä ja kehitysmaissa.
Siellä ihmisillä ei ole edes puhdasta vettä juotavaksi ja me joilla sitä olisi tyhjennämme sisuksemme siihen.

Kuullostaa todelliselta tuhlaukselta, mutta toisaalta, pitäisikö meidän alkaa juomaan vessan pöntöistä vain siksi että toisella puolella maapalloa ei puhdasta vettä ole tarjolla? Ja vaikka me täällä säästäisimme, ei "säästynyttä" vettä kuitenkaan lähetetä ämpäreissä lentokoneilla! Tämä nyt on aika kärjistettyä ja kyynistä, sekä hieman huono esimerkki, mutta ajatus varmaan selviää jokaiselle

Usein ihmiset myös alkavat ajatella omaa elämäänsä ja omaa itseään kun lähellä sattuu jotain kamalaa. Kuolema on hyvä esimerkki siitä kuinka sen jälkeen kaikki omat asiat tuntuvat typeriltä valituksilta.

Mutta se on väärin! Jokaisella on omat murheet ja ongelmat, ne ovat itselle suuria ja ne masentavat, itkettävät ja harmittavat. Kenenkään ei pitäisi ajatella, että "minun murheeni ovat nyt suurempia kuin tuon eikä minun tarvitse lohduttaa" jokaisella olisi mielestäni velvollisuus tukea ystävää hädässä ja unohtaa omat murheensa siksi aikaa. Toiselle sydänsurut voivat olla yhtä kipeitä kuin toiselle omaisen menetys.

Niin se vaan on..:)

You love me but you don't know who I am
I'm tore in between this life I lead and where I stand
You love me but you don't know who I am
So let me go
Let me go