"Kohdusta hautaan,
kuten laulussa sanotaan.
Mutta kuinka pitkä on tie,
joka niiden välissä kuljetaan?
Kuinka monta unelmaa,
kyyneltä onnen?
Hetkeä rakkauden,
tunnetta vihan, katkeruuden?
Kohdusta hautaan,
kuten laulussa sanotaan.
Mutta kuka sen tietää,
milloin tie eestämme katkeaa?
Kuka siltoja tiellemme rakentaa,
kuka virran ylitse ohjaa?
Entä jos voimamme loppuu,
kuka jaloilleen taas komentaa?
Kehtolaulu hiljaa uneen sut tuudittaa.
Älä pelkää, voit silmäsi tänään ummistaa.
Ja kun unessa tänä yönä viimein kohdataan
hetki yhteinen kantaa mukanaan.
Taas kehtolauluun seuraavaan.
Kohdusta hautaan,
kuten laulussa sanotaan.
Mutta entä jos tietä ei väliin mahdu laisinkaan?
Kuka päättää elämän liekin sammuttaa,
kenen julmuuden takia viaton ei elää saa?
Kohdusta hautaan,
niin laulussa sanotaan.
Kehto tyhjä jää tuulessa taas yksin keinumaan.
Kehtolaulu hiljaa uneen sut tuudittaa.
Älä pelkää, voit silmäsi tänään ummistaa.
Ja kun unessa tänä yönä viimein kohdataan
hetki yhteinen kantaa mukanaan.
Taas kehtolauluun seuraavaan.
Kehtolaulu hiljaa uneen sut tuudittaa.
Älä pelkää, voit silmäsi tänään ummistaa.
Ja kun unessa tänä yönä viimein kohdataan
hetki yhteinen kantaa mukanaan.
Taas kehtolauluun seuraavaan.
(Ja kehto tyhjä jätetään taas yksin tuuleen keinumaan.)"
-Noelia-