Jalat juurtuneet paikoilleen.
Sielu muurautunut umpeen.
Portti vapauteen edessäsi.
Se on ollut siinä aina,
niin kauan kuin muistat.
Niin monta kertaa se on sinua kutsunut,
niin monta kertaa sinä olet silmäsi siltä sulkenut.
Niin monta kertaa olet itseäsi sen edessä halveksinut,
ja niin monta kertaa se on sinua halveksivasti katsellut,
sinun kääntäessä katseesi menneeseen.
Tänään seisot siinä taas.
Luovuttaneena,
väsyneenä taisteluun.
Valmiina ojentamaan kätesi,
valmiina avaamaan silmäsi.
Valmiina luopumaan menneestä.
Kuulet kutsun,
tunnet kuinka tuuli työntää sinua eteenpäin.
Vain askel
ja olet poissa.
-Noelia-