IRC-Galleria

Näkemiin

Näkemiin,
aurinko ja pilvenhattara.
On aika teidän nyt nukkua.
On aika tähdenlentojen,
aika kuunsillan hopeisen.
Näkemiin, päivä kaunein.

Näkemiin,
kuu ja tähtivyö.
Päättyy nyt tähän teidän työ.
On aika pilvilinnojen,
aika polun auringonsäteiden.
Näkemiin, yö suloinen.

Näkemiin,
matkalainen maan.
Käy Sateenkaarisiltaa nyt kulkemaan.
On aika vilkuttaa kerran viimeisen,
on aika hyvästellä syli lämpöinen.
Näkemiin, kummitäti.



Kummitädin muistolle. Kiitos kaikesta ja lepää rauhassa. Kummityttösi.
-Noelia-

Hylätyn viimeinen kuiskaus

Syksyn kauneimmat lehdet putoavat hitaasti.
Raskaasti, säälien pimeyttä pelkääviä.
Yksi seuraa katseellaan värien sadetta
ja pyydystää mielessään kesän kauneinta perhosta.

Ensilumi sataa maahan sinä yönä.
Raskaasti, säälien kylmässä kärsiviä.
Yksi seuraa katseellaan jäätyneitä kukkia
ja pyydystää mielessään lihavimpia kärpäsiä.

Pakkaslumi peittää alleen kaiken elävän.
Raskaasti, säälien ulos hylättyjä.
Yksi katse ei enää seuraa muutosta
ei jaksa enää muistaa kesän kauneutta.

Ja ennen kuin kylmin hetki talven koskettaa
Ennen kuin jokavuotinen lumimyrsky saavuttaa.
Voit kuulla hylätyn viimeisen kuiskauksen:
"Minä odotin, miksi en ollut rakkautesi arvoinen?">



Joka vuosi sadat kesäkissat odottavat rakkaimpiansa niitä hakemaan. Odottaen, luottaen omistajansa sanaan. Ja valitettavan moni niistä odottaa turhaan, eikä enää koskaan saa jahdata kesän kauneinta perhosta tai lihavinta kärpästä. Kaikille kesäkissaenkeleille, niille menneille ja kaikille tuleville.
Ihmisen piittaamattomuus on niin surullista.
-Noelia-

Nukka-Rukka

Minä kerron Sinulle tarinan Nukka-Rukasta,
kissanpennusta
aivan hiilenmustasta.
Tämä tarina on totta joka sana.
Oletko valmis, aloitan aivan alusta.

Päivänä niin kauniin keväisen
näki valon suloinen kissapoikue.
Kaksi tyttöä, kolme pojanviikaria.
Nukka-Rukka pahnanpohjimmaisena.

Ei jaksanut kilpailla äidin rakkaudesta.
Oli muut sisarukset niin paljon vahvempia.
Ei tuolla raukalla ole mitään toivoa,
parempi päästää pois,
säästää kivulta ja tuskalta.

Oli Nukka-Rukalla aikaa vain huomiseen.
Se itsekin tiesi jonkin muuttuneen.
Hiljaa odotti yön, aamua seuraavaa jännittäen.
Olisiko aamu tuo kenties sen vihoviimeinen?

Askeleet, raskaat kaikuivat navetan nurkissa.
Nukka-Rukka tiesi, oli aika jo lopussa.
Juuri ennen kouran kosketusta
kuului ovelta ääni:
"Ei, älä! Odota!"

Kylmä käsi muuttui pehmeään kosketukseen.
Pelko Nukka-Rukan vaihtui hyvänolontunteeseen.
Sitä piteli hellästi pieni tyttö, kuunsäteet hiuksissaan.
"Tule, Nukka-Rukka. Sinua jo kotona odotetaan."

Niin Nukka-Rukka sai kodin parhaimman,
pedin pehmeän,
sylin turvallisimman.
Joka ilta kiitti mielessään kohtaloa,
armoa, uutta mahdollisuutta.

Nukka-Rukka kasvoi aivan silmissä.
Pentu hento voimistui päivä päivältä.
Rakas omistajansa, tyttö kuunsäteitä hiuksissa.
Oli Nukka-Rukan aarre, parasta koko maailmassa.

Kesän nautti täysin rinnoin elämästä,
Nukka-Rukka,
elämänsä voimissa.
Paistatteli päivää kukkalaudalla.
Nukkui yöt aarteensa tyynyn laidalla.

Kesä vaihtui syksyyn, sateeseen.
Aarre kaunein kiirehti takaisin arkeen.
Nukka-Rukka kovasti kaipasi rakkaintaan.
Ei ymmärtänyt, miksi aarteen pitää aina pois kiiruhtaa?

Ennen ensilumen saapumista,
tuli aarre Nukka-Rukan luo,
taas oli kiire kauhea.
Nukka-Rukka luotti kuitenkin ystävään, parhaaseen.
"Ehkä hän haki minut mukaan jollekin matkalleen."

Ja niin lähtivät yhdessä Nukka-Rukka ja ystävä,
tyttö, kuunsäteitä hiuksissa, kyyneleitä silmissä.
Matkasivat matkan lyhyen, hiljaisen.
Pysähtyivät eteen paikan kovin oudon tuntuisen.

Astuivat sisään, avasivat oven painavan.
Nukka-Rukka nojautui syliin, turvaan rakkaimman.
Mutta tuttu syli vaihtui pian tiukkaan otteeseen.
Piti kiinni, esti pakenemisen.

Nukka-Rukkaa alkoi kovasti pelottaa.
"Ystävä, auta! Nuo haluavat kai satuttaa!"
Mutta tyttö, kuunsäteitä hiuksissa, kyyneleitä silmissä.
Juoksi pois, muistamatta edes hyvästellä.

Nukka-Rukka ei voinut uskoa.
Kyynel putosi hiilenmustalta poskelta.
Rakkain aarre, sen ystävä ainoa.
Jätti pulaan,
ei kai aikonut enää palata.

Nukka-Rukka tunsi jonkin pistävän.
"Sen kun pistätte, minä menetin jo ystävän."
Luovuttaneena vaipui kylmälle pöydälle.
Katse lasittunut antautui kyynelille.

Vielä ennen viimeistä hetkeä.
Nukka-Rukka muisteli kesää viimeistä.
"Minä vain halusin sinua ikuisesti rakastaa.
Mitä pahaa tein,
siihen en koskaan kai vastausta saa."

Niin nukkui pois Nukka-Rukka, pikkuinen.
Kissa hiilenmusta, pahnanpohjimmainen.
Sai maistaa palan ihmisen julmuutta.
Ja tämä on vain yksi tarina, on monta tarinaa vielä kertomatta.

-Noelia-

AAMU

Miekka sivaltaa
Esirippu katkeaa keskeltä
Esitys päättyy ennen aikojaan
Auringon eteen vedetään pimennysverho

Yleisö hiljenee
Kukaan ei sano sanaakaan
Jokainen omalla tavallaan
Tietää maailman juuri muuttuneen

Ilta saapuu
Tulee tilalle mustan päivän
Kynttilämeri pimeyden keskellä
Muistuttaa päättyneestä elämästä

Aamu nousee
Nousee, vaikka kukaan ei odottanut
Auringon edestä vedetään pimennysverho
Elämä jatkuu surusta sokeana
-Noelia-

... ja jee, KAIKKI kissat terveitä!!!
Kyllä on helpottunut olo! :)

Ps. Jekku näytti verikokeessa piilevän villikissan luonteensa, oli meinaan oikea Saatana! xD

Nyt on saatettu Tomppa-poika ja Martta-pentu viimeiselle matkalle. Viimeiseen hetkeen asti oli Tomppa mun sylissä ja silitin sen ikuiseen uneen.
Pääsivät viimeiseen lepopaikkaansa yhdessä, vierekkäin.
Suru on käsittämätön, toivottavasti ensi viikolla ei tarvitse silittää omia kissoja uneen.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle, pikkuiset enkelit.

Taikametsä

Oletko kuullut tarinan,
kertomuksen niin kovin uskomattoman?
Se kertoo ihmeellisestä paikasta,
jossa pimeyskin tulvii auringon valoa

Sinne kuljetaan pilvilaivalla,
portti Taikametsän sateenkaarisillan alla
Siellä kaikki Taikametsän eläimet,
suuret, pienet, kaikenkokoiset
Yhdessä onnellisina leikkivät
aalloissa auringon säteiden kylpevät

Kukaan ei koskaan siellä satuta
Kukaan ei kahlitse, pidä vankina
Kukaan ei hylkää talvipakkaseen
Ota omakseen vain kohta jättääkseen

Sinne sinä olet menossa, rakkain aarteeni
Silitän hiljaa poskeasi,
kerran viimeisen kuiskaan korvaasi
Enää ei kukaan sinua satuta,
enää ei tarvitse pelätä, ei paeta.

Siellä jossain olet taas ehjä ja iloinen.
Olet suojissa Taikametsän pienten enkelten.

-Noelia-

KISSOJEN MATCH SHOW

SEINÄJOELLA LA 23.8.08 KLO 12.30 JOUPIN ATRIAHALLISSA

LUOKAT:

- Pennut alle 1 vuosi

- Pitkäkarvaiset kotikissat

- Lyhytkarvaiset kotikissat

- Pitkäkarvaiset rotukissat

- Lyhytkarvaiset rotukissat

Näyttelyssä valitaan näyttelyn kaunein (BIS)

Kunniamaininnan saavat: sinisten paras, yleisön suosikki, persoonallisin kissa sekä parhaiten säilynyt iäkäs kissa.

Pohjanmaan Kissayhdistyksestä tulee tuomariksi Arja Karstinen ja Kotikissayhdistyksestä tulee myös tuomari.

Lääkärin ja rokotustodistusten tarkistus 11.30 alkaen. Match show järjestetään Kattia Kanssa! -kissatapahtuman yhteydessä. Kattia Kanssa! -tapahtumassa on myös muotinäytös, kilpailuja, esityksiä, yritysten ja yhdistysten myynti- ja esittelypöytiä, lapsille mm. kasvomaalausta, pomppulinnaa, narunvetoa, poni- ja/tai koira-ajelua. Tapahtumasta tulee erikseen mainos.

Ilmoittautumiset Kissa match show:hun VAIN ennakkoon 22.8. klo 12.00 mennessä, mieluiten sähköpostitse marika.stromsholm@gmail.com tai puhelimitse 0400–262556. Maksu 5 €, saman omistajan 2. kissa 3 €. Maksu etukäteen tilille 491314-258220, osallistuminen vain kuittia vastaan. Paikanpäällä ei siis voi enää ilmoittautua eikä maksaa! Tuotot menevät eläinsuojelutyöhön.

JÄRJESTÄÄ: SEINÄJOEN SEUDUN ELÄINSUOJELUYHDISTYS RY

"Kohdusta hautaan,
kuten laulussa sanotaan.
Mutta kuinka pitkä on tie,
joka niiden välissä kuljetaan?
Kuinka monta unelmaa,
kyyneltä onnen?
Hetkeä rakkauden,
tunnetta vihan, katkeruuden?

Kohdusta hautaan,
kuten laulussa sanotaan.
Mutta kuka sen tietää,
milloin tie eestämme katkeaa?
Kuka siltoja tiellemme rakentaa,
kuka virran ylitse ohjaa?
Entä jos voimamme loppuu,
kuka jaloilleen taas komentaa?

Kehtolaulu hiljaa uneen sut tuudittaa.
Älä pelkää, voit silmäsi tänään ummistaa.
Ja kun unessa tänä yönä viimein kohdataan
hetki yhteinen kantaa mukanaan.
Taas kehtolauluun seuraavaan.

Kohdusta hautaan,
kuten laulussa sanotaan.
Mutta entä jos tietä ei väliin mahdu laisinkaan?
Kuka päättää elämän liekin sammuttaa,
kenen julmuuden takia viaton ei elää saa?
Kohdusta hautaan,
niin laulussa sanotaan.
Kehto tyhjä jää tuulessa taas yksin keinumaan.

Kehtolaulu hiljaa uneen sut tuudittaa.
Älä pelkää, voit silmäsi tänään ummistaa.
Ja kun unessa tänä yönä viimein kohdataan
hetki yhteinen kantaa mukanaan.
Taas kehtolauluun seuraavaan.

Kehtolaulu hiljaa uneen sut tuudittaa.
Älä pelkää, voit silmäsi tänään ummistaa.
Ja kun unessa tänä yönä viimein kohdataan
hetki yhteinen kantaa mukanaan.
Taas kehtolauluun seuraavaan.

(Ja kehto tyhjä jätetään taas yksin tuuleen keinumaan.)"

-Noelia-

PÃ¥rkkanat - resept.
Mine kåitta ajatelle påsitiivinens puåli teste laihduntakuuri ja käytte luåvuus.
Tesse teille kesen hede kuuma grill vinkki!

Laita grill tulessa.
Åta 16 kg neme satans pårkkana.
Åta ryypy kåskenkårva. Åta tåinenki.
Jås granne on näkösel huuta: TEELE SITE VAIN GRILLATA!
Åta ryypy. Heite ne pårkkana grillens ritile, kaata vehen marinad peelle.
Kåssu tai ålut såpi hede mainiåsti.
Avaa tåinen kåssu. Keenne niite helvetens pårkkanåit ettei ne pala.
Heite såålaa ja peppar och mite kaapiste hede löyty peelle.
Drik lite ålut velille vaihtelun ja kåssu ryypy pereen
kyytipåikana. Åta sgmtelefon ja såita sukulainen, jås ne grilla
makkara, lehtipihvi, låhkåpeero ni hauku ne pysty.
Åta ryypy, åta tåine, juå låput pullåst.
Påtkase ne satans pårkkana upp och ner hit och dit. Åta ja heite
grill grannens tåntti. Tilaa pizza. Åta ålut.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~