Jännä miten sitä arvostaa omaa kotia, kun on ollu kauan poissa. Istuskelen vaan sohvan nurkassa ja hymyilen. Tuli syvä huokaus, kun astuin ovesta sisään ja pudotin laukut eteisen lattialle.
Liian vähän oon saanu olla kotona viimeisen vuoden aikana. Aina reissussa. En tiedä osaako sitä ajatellakkaan miten paljon voi olla koti ikävä jos ei ole kokenu samaa. Koko ajan niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Kohta pääsee onneksi omaan sänkyyn nukkumaan. Tuntuu hyvältä :).