IRC-Galleria

Tekemisen puutteessa yritän pitää lupauksestani kiinni ja kirjoittaa teille vähän enemmän... asiaa helpottanee, että nyt kykenen käyttämään konetta myös kämpillä :)

Tigerin kanssa käytiin viimeiset kolme viikkoa aivan pohjalla.. lähenneltiin oikeastaan jo Helvettiä, kun minä en vain osannut eikä hevonen vain halunnut.
Asia ratkesi tunnin mittaisella puhelulla kotiin, jossa itkin rakkaalle äidilleni kurjaa ratsastustani sekä "paskinta pomoa ikinä" (tunteenpurkaus, normaalisti en ajattele näin :D). Viimeiset puoli tuntia makasin sängyllä ja yritin saada henkeä äidin kertoillessa hyviä vinkkejä.
Kahta päivää myöhemmin sisäistin jotain hyvin oleellista ratsastuksesta... minun on istuttava alas ja vaikutettava istunnalla.
Älkää naurako, se oli oikeasti aika hankala asia ymmärtää sellaisista ohjeista kuin "jalat taaemmas ja käsi alas!", in english, tietenkin ;>

Ratto taas... vaikea laittaa sanoiksi tätä hommaa, mutta siinä on hevonen, joka tietää milloin toisella on paha olla. Tosiystävä hevosen muodossa <3
Ne kolme viikkoa, joina koin olevani paskin ratsastaja koko maailmassa ja kaipasin Ossin selkään enemmän kuin koskaan, Ratto paiski töitä koko pienellä lihavalla ruumiillansa ja yritti tehdä kaiken täydellisesti. Ihana tamma, parempaa saa hakea!
Opittuani istumaan alas sekin tosin toimii vielä paremmin. Lisäykset tipauttivat Petzin melkein tuolilta taas jälleen. Pienestä kylmäverisen takapäästä lähtikin enemmän poweria kuin mitä opettaja uskoikaan :)
Laukan parantelu on jätetty hetkeksi muhimaan ja ollaan keskitytty enemmän siirtymisiin, jotka nekin sujuvat melko lailla kauniisti ratsastajan pienen Ahaa!-elämyksen jälkeen.

Elämä jatkuu ja joskus täytyy hakata hetki päätänsä koivuun, jotta voisi kulkea eteenpäin... tosin fiksumpi tyyppi ehkä kiertäisi sen koivun, mutta suomalainen tyttö on hieman kovapäinen eikä anna periksi, eikä varsinkaan lähde kiertämään ongelmia! :D