Kun oli pääni alas painunut,
sen ylös sait hymylläsi.
Kun oli silmäni peitossa kyynelten,
ne kuivasit naurullasi.
Kun oli askeleeni raskas,
sen kevensit puheillasi.
Kun tunsin elämäni hukkaan kadonneen,
sä sait sen taas radalleen.
Kun luulin jo ystävieni menneen,
sä palasit luokseni.
Harvoin taidan sanoa sulle,
oot paras ystävä mulle.
Mä toivon, että myös tukea saan sulle antaa,
ja huolias sun apunas kantaa.