siitä on nyt 42 päivää kun olen viimeksi nähnyt kasvosi, huulesi, silmäsi. Viimeksi kuullut äänesi ja viimeksi koskenut sinuun ja tuntuu kuin siitä olisi jo elin ikä kun näin sinun lähtevän luotani pois.. olin luonasi viimeiseen minuuttiin asti, itkin kaulaasi kyynelillä kastoin sen mutta sä et astunut kauemmas katsoit silmilläsi kysyen "miksi sinä itket?" . Viimeisillä minuuteilla haparoit heikoin sormin takkuja hiuksissasi. Seurasin kuinka auto hävisi näkyvistä, en tiedä peittikö kyyneleet silmäni.. sinä päivänä olin sokaistunut se oli elämäni yhden vaiheen loppu ja siitä alkoi sumujen päivät..