IRC-Galleria

Siitä päivästä lähtien kun hän saapui luokallemme en ole muuta nähnytkään kuin hänet. Hänen kauniin vaalean siniset silmänsä ovat kuin vaaleansininen taivas kun aurinko paistaa. Ja tapa jolla hän heilauttaa pähkinän ruskeat otsahiuksensa pois kasvoiltaan saa polveni notkumaan. Tapa jolla hän puhuu, ranskalaisella aksentilla, saa sydämeni hyppäämään sivuloikkia. Kun kuulin, että hän muuttaa naapuriimme se sai minut hyppimään kattoon ja kun vielä huomasin, että hänen huoneensa oli minun huoneeni vastapäässä se sai minut melkein lentämään. Olen näyttänyt hänelle ikkunastani jos jonkin moisia sydämiä ja papereita joissa lukee isolla I LOVE YOU! mutta hän ei näe minua, ei hän kyllä näe ketään muutakaan. Hänen kauniit silmänsä eivät näe mitään. Eräänä päivänä kun kävelin kadulla huomasin hänen makaavan maassa. Meinasin saada sydänkohtauksen, elämäni rakkaus maassa makaamassa! Juoksin hänen luokseen
"Oots sä okei?"
"Joo.. Mä en vaa viel tunne näit paikkoi ni mä kompastuin tähä roskakorii.." Hän sanoi ujona
"mä voin näyttää sulle paikkoja!" kuulin ääneni sanovan kuin itsestään, minä ääliö vajaa älyinen aivo kuollut..
"joo kiitti se ois kivaa!"
..MAAILMAN ONNELLISIN TYTTÖ!
"No okei. millo sulle sopis?"
"Vaikka heti käyn vaa ilmottaas äidil et meen ulos." Hänen ihana ranskalais aksentilla korostettu äänensä helisi
"O-Okei. mäki käyn sanoo mun äidil.." Sanoin ja lähdin hyppelemään iloisena talolleni. Tein jos jonkinmoisia liikkeitä koska tiesin, ettei hän näkisi
"Äiti mä meen ulos tuun joskus!" Huusin enkä jäänyt odottamaan vastausta vaan hyppelin takaisin ulos. Siellä hän jo seisoi vieno hymy kauniilla kasvoillaan.
"moi!" hän ehti sanoa ennen minua
"Vau! miten sä tiesit et mä olin täs?" Kysyin hämmästyneenä
"Mul on vähä parempi kuulo ku muilla ja noit sun pomppujas on vaikee olla kuulematta"
Helahdin täysin punaiseksi, hän siis kuitenkin oli tietoinen ilohypyistäni..
"Mäkin hyppisin ilopomppuja jos uskaltaisin mut ku on nii uus seutu ni en haluu hypätä puuhu tai mitää" Hän sanoi ja nauroi. Hänen naurunsa oli kauniimpaa kuin auringon lasku.
"Mut mennääks?" Kysyin häkeltyneenä hänen sanoistaan
"okei" Hän sanoi, astui lähelleni, haparoi kädellään hetken ilmassa kunnes löysi käteni, otti kädestäni kiinni ja puristi hellää mutta tiukasti
Kroppani valtasi valtava ilon värähdys
Lähdin ohjastamaan häntä, näytin hänelle parhaat paikat ja lopuksi vein hänet meren rannalle, kalliolle jossa yleensä istuin
Auringon lasku oli juuri alkanut mutta toisin kuin yleensä en katsonut aurinkoa vähääkään, silmäni olivat kiinnittyneet täysin häneen.
"Sä oot varmaan hirmu kaunis" Hän sanoi hiljaisuuden keskellä
"Mistä sä tommosta luulet?" Kysyin hämmästyneenä
"Noku sulla on nii lämmin iho ja kaunis ääni.." Hän sanoi
"Sä oot komee.. " Sanoin ujona
Hän liututti kätensä kättäni pitkin kasvoilleni otti leuastani kiinni ja veti sen hellästi aivan lähelleen
"Tässä kohtaa sun pitää vähän helpata.." Hän sanoi veti minua vielä lähemmäs itseään
painoin hiljaa huuleni hänen suulle ja hän suuteli minua. Suutelin takaisin. Se oli elämäni ensisuudelma ja ensirakkaus. Suudelman jälkeen istuimme vielä hetken lähekkäin ja sitten lähdimme takaisin. Saatoin hänet hänen talonsa ovelle. Hän etsi jälleen kasvoni antoi huulilleni pikaisen suukon
"Hyvää yötä kulta" Hän sanoi, etsi oven kahvan, avasi oven ja meni sisälle
Hyppelin loppumatkan kotiin lauleskellen
"You lift my feet off the ground
You spin me around
You make me crazier crazier
Feels like I'm falling and I am lost in your eyes
You make me crazier crazier crazier..."
Tuosta päivästä lähtien olimme aina yhdessä...