vuonna 2006 alkoi virallisesti kahden tytön matka käsikädessä
kun nämä alkoivat hoitaa ponia ja pienhevosta samalla tallilla
Heidän matkalleen mahtui salaisuuksia joita kukaan ei tule koskaan kuulemaan ja hauskuuksia joita nyt jaellaan vaikkei tosiasiassa kukaan muu kuin he kaksi tule ymmärtämään
Vain he osaavat nauraa asioille joita ovat tehneet ja vain he tuntevat kivun jota tietyt asiat ovat aiheuttaneet. Vaikka välillä on ollut ristiriitoja ei kumpikaan ole päästänyt irti toisen kädestä.
Toinen on ollut paikalla aina kun toinen sitä eniten tarvitsee
He ratsastivat hoitsujensa kanssa metsissä onnellisina ja nauraen
Kun 5.3.2008 tapahtui jotain odottamatonta ja toisen tytön hoidokki Rekori suomenhevos ruuna
sairastui ähkyyn, lähti tämä tyttö kesken koulun katsomaan rakasta hoitohevostaan.
Toinenkin tyttö juoksi koko matkan tallille kun oli koulusta päässyt. Heidän oli ensin yhdessä selvittävä pienistä lapsista jotka olivat tulleet tallille oppimaan uusia asioita hevosista.
Näiden lähdettyä tytöt riensivät hoitamaan tuota sairasta hevosta. He taluttivat tätä 3-4 tuntia käsikädessä peläten, että kohta tuon urhean piensuokin elämä olisi ohi. Kun toisen tytön oli aika lähteä jäi toinen , suokin hoitaja, vielä jatkamaan talutusta. Tyttö ei kotona saanut hetkeä rauhaa ja kun viimein sai unta näki painajaista koko yön. Aamulla oli tullut tekstiviesti että Reko oli päästetty kivuistaan. Silloin tyttö ei vielä itkenyt mutta myöhästyi koulusta, Rekon hoitaja ei tullut sillon kouluun. Tyttö meni suoraan bussilla tallille koulun jälkeen, Reko oli jo haudattu
Hankalasti he pääsivät yhdessä kavuttua tästä rotkosta ja horjahdellen rotkon reunaa pitkin he jatkoivat matkaa käsikädessä yhä kulkien.
sitten tapahtui toinen odottamaton tapahtuma 8.9.2008 kun Knabstrup ruuna Pilkku jota toinen tytöistä oli hoitanut ja tuntenut koko sen ajan kun hän oli ratsastanut
oli lähtenyt vihreille laitumille. Tyttö itki tämän perään, mutta jälleen, osaksi rakkaan ystävänsä avulla pääsi yli, yhä horjahdellen he silti jatkoivat matkaa. Sitten tapahtui asia joka horjautti toisen tytöistä niin alas, että hän kamppailee vieläkin siitä pääseekön hän ikinä takaisin rotkon reunalle vai pysyykö hän rotkossa koko elämänsä. Hänelle ilmoitettiin että kun uusivuosi2009 olisi juhlittu lähtisi Cosmo, tytön hoidokki, joka oli osaksi tuonut nämä tytöt yhteen, uuteen kotiin. Sitten hänelle ilmoitettiin, että Cosmo lähtisi 28.12.2008. Tyttö kävi joka päivä ponin luona ja hänen ystävänsä oli joka päivä mukana hänen tukenaan. Kun lähtö koitti tyttö yritti pidättää itkuaan, huonoin yrityksin. Siitä lähtien tyttö on kamppaillut ylös rotkon reunalle ja hänen ystävänsä on koko tämän ajan pitänyt häntä kädestä. Tytöt hoitivat yhdessä vaiheessa yhdessä suokki Vilinkaa
kunnes tämäkin lähti 3.6.2009 Tämä oli Rekon vanhalle hoitajalle kovempi isku kuin Cosmon hoitajalle mutta he selvisivät, koska heillä oli toisensa ja jo uudet hoidokit, Janitalla Igor Waltter "iksu ja Saralla Molinette "Nette". Sitten 2009 kesän lopulla alkoi Sara hoitaa vuonohevostamma Ljosfrida "Fridaa". Vasta vähän aikaa sitten he kävivät maastossa näillä uusilla hoitsuillaan ja tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut. He olivat varttuneet kasvaneet niin fyysisesti kuin henkisestikin, maailma oli muuttunut ja ratsut vaihtuneet, mutta kun tarkkaa katsoi, näki että siinä oli yhä samat pienet tytöt, ystävykset käsikädessä, ja niin sen kuului olla, niin sen kuuluu olla.
Aina ja ikuisesti Yks tärkeimmist RAKASTAN!!<33 Janita<!3 :)