Sydämeni on täynnä tuskaa jälkeen päivän kun aurinko laski
viimeisen kerran
Tuntuu kuin siitä olisi sata vuotta
kun näin valoa viimeisen kerran
Olen eksynyt pimeään
Etsin katkaisijaa
sormeni haparoivat pimeää
Ja ainoa mitä tunnen
ainoa minkä näen
on kiiltävä terä
silitän sen pintaa sen kylmää kovaa reunaa
Koitan kääntää katseeni pois siitä
mutta se vetää pääni takaisin siihen
Ja kun koitan laskea sen maahan,
Painankin sen kädelleni
Sen terävä reuna leikkaa kauniin haavan käteeni
veren valuessa, valuu kontrolini ja valun transsiin
Silmäni hätkähtävät ja herään kuin unessa
ja kädessäni taas uusia haavoja vuotavina
Sidon siteen hiljaa käteeni
kyynelten pudotessa paidalleni
ja kun lopetan, hihan alas vetäen
Tiedän, tämä toistuu jatkuen.
Uusimmat blogimerkinnät
- kaikkee mäki. 09.04.
- Mikä mua vaivaa? 04.04.
- Tulenko myöhässä? NO NEVER!! 06.01.
- [Ei aihetta] 29.12.
- hohhoh päätimpä sitte itekki oikee ryhty... 18.12.
- Lakien rikkomisest on tullu aitoa. 04.12.
- hey I need a woman! 03.12.
- okke 26.10.
- [Ei aihetta] 22.10.
- kruoh 21.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (3)
- ▶ 2011 (52)
- ▶ 2010 (350)
-
▼
2009 (533)
- ▶ joulukuu 2009 (22)
- ▶ marraskuu 2009 (72)
- ▶ lokakuu 2009 (88)
- ▶ syyskuu 2009 (87)
- ▶ elokuu 2009 (55)
- ▶ heinäkuu 2009 (36)
- ▶ kesäkuu 2009 (59)
- ▶ toukokuu 2009 (33)
- ▶ huhtikuu 2009 (24)
- ▶ maaliskuu 2009 (23)
- ▶ helmikuu 2009 (23)
- ▶ tammikuu 2009 (11)