Ny pitää huutaa! Elämäni eka moottoripyöräkyyti! Whooo! Kovaa ei menty, kiepattii vähä lähipiirissä korttelia, mutta ai juku! Jänskätti ja oli vinkeetä, tahto kovempaa mennä. Mika ohjasti ja Heidin kypärä päässä mentiin. Tuli tääki vihdoinki tsekattua ku aina halunnu prätkän kyytiin ja oman pärrän. Ehkä sitten joskus. Tää jo lapsena alkanu prätkäkuume ei tuu varmasti ikinä laantumaan, ei etenkään nyt.