IRC-Galleria

Jotta mieliala ei karkaisi depression puolelle on hyvä muistuttaa itseään hyvistä asioista.
- Yllätyskutsu baariin Wenlan kanssa, jota ei ole paljoa ehtinyt nähdä
- Härötys muijaporukassa
- "Pienen pojan elämää" kappaleen laulaminen täysin palkein karaokessa pikkuveljen kanssa
- Wenlan kaa duettona samaisessa paikassa laulettu "Where the wild roses grow"
- Hellbillyyn törmääminen Sputnikissa
- Hevimörkön pään taputtaminen onnitteluna hyvästä toivebiisi-valinnasta
- "Stagger Lee" biisin antaumuksellinen fanitus ja hoilaus tuntemattoman (hyvän) tyypin kanssa
- Tekstari Australiasta
- Päikkärit Ukkoslapsen ja Morpinen tuoma pehmolelu kainalossa

Joo. Alko hymyilyttää.

Tänään voi sanoa, että hallissa oli kivaa. Saikkulappu kouluttajalle, tarinan kerrontaa maanantain onnettomuudesta hallikavereille, räävittömiä juttuja tupakkipaikalla ja grillausta. Jutut tauolla meni taas ihan omaan luokkaansa, meitä on hyvä porukka tekemässä nytten. Samaan aikaan nurkan takana porukan pahin (ja parhain) koiranleuka Taina käristää kaasupillien kaa vanhoja valurautakattiloitaan puhtaaksi ja pyyhkii niitä läskin paloilla. Tuli nälkä. xD Pari kouluttajaa kävi irvistelemässä ja kurkkimassa. Saumoista tuli hyviä, yhden kävin murtamassa ja katselemassa sisuksia. Hyvin oli palanu läpi. Siinä jumahti sitten juttusille yhden vanhemman tekijän kaa, tämä tönöttää kyykyssä pöydällä poran kaa ja ite siinä vieressä prässiin nojaillen. Juttua riitti. Ukot tuolla hallissa on ihan ykkösiä. Toisen vanhemman kaverin kaa parannettiin kans maailmaa auringossa istuen ja kaakaota hörppien. Päivän aikana tuli kans viesti, joka sai hymyilemään varsin leveästi.

Pitkästä aikaa voi sanoa, että onpahan hyvä päivä. Toivottavasti jatkuu tällaisena, vaikka epäonnen soturina kuitenkin kuuteen mennessä jokin asia ehtii kusta kintuille. Nyt on hyvä. Kerrankin jotain muuta kuin huonoja uutisia tai onnettomuuksia.

Pitihän tämän ny sitte tietenki käydä. Päivä alkokin liian mukavasti jutellessa hallikaverin kanssa peleistä ja käyttöliittymistä, sitten kun pari saumaa pystypienaa veti puikolla tuli se haave, jota tässä jo pari vuotta pelännyt näissä hommissa. Kuuma palanen kuonaa kimposi maskin sisälle. Sitten tämä likka painu puolijuoksua käytävän EA-kaapille ja sieltä kippaamaan silmähuuhdetta päin näköään. Yksi kouluttaja käveli sattumalta samalla ovesta ohi kun syljeksin suuhun asti valunutta nestettä ja jäi liehumaan kunnes olin päässyt koulun lääkärille.

Siellä sitten kaivettiin pumpulipuikolla kunnon köntti metallia silmästä pois ja irvisteltiin. Sihteerille tekeen paperit ja Koskiklinikalle vauhdilla kunhan sai siskon aviomiehensä kaa kuskiksi. Itehän ei saa rattiin mennä kyklooppina. Hain vielä toppelon silmän päälle kun aurinko kävi sen verran kipiään. Silmä tutkittiin, todettiin sarveiskalvon päällä klo 6-9 välillä pitkä haava ja yläluomen alla paloarpi. Nämä nyt tässä hankaa vastakkain ja olo on omena. Saatana. Saikkua pari päivää, työturvallisuusriski olla ilman syvyysnäköä konepajassa.

Että tällaista heti kättelyyn häiden ja bileiden jälkeen. Pikkuveli aloitti just metallialan koulutuksen, notta pääsipä samantien ekana koulupäivänään kuulemaan mitä tämä hitsaajien ammatti pitää sisällään. Kokeneellekin sattuu ja maskista huolimatta aina voi sattua jotain.

Pistetään ne Tsingis Khan-huput vaan päähän ja pidetään kaikki suojavarusteet mitä on. Tää on nimittäin aika helevetin perseestä ja polttaa ihan jatkuvasti silmän pinnalla. Teki mieli syödä jokunen vastaan tullut ihminen elävältä silkkaa vitutusta ja kipua.

Done! Äänet tuli takas ja kone pysyy tolpillaan! Whoo! Äänikortille tosin tuli hintaa vähän enempi ku piti, kiitos parkkisakon kun jumituin mummosumaan. Jos olisi kuunnellut Erästä Toista Henkilöä niin ei olisi tarvinut edes ostaa koko korttia. Että visiitin Bulldogissa olisi voinut jättää kokonaan tekemättäkin ja selvitä asevelihintaan kaverin kautta.

Clawfingerin Biggest & The Best raikaa, mieliala on hieman noussut, mutta lottovoittoa odotellaan vielä. Päivällä tuli tekstari, joka piristi valtavasti. Tuli hengattua Nemessäkin ja nollattua pää huonoilla jutuilla, häröttyä ja sumplittua vielä Vekin häähommeleita. Koulussakin oli poikkeuksellisesti kivaa. Johtui ehkä siitä, että puolet ajasta meni istuessa hallin takana pihalla jutturingissä kymmenen muun kaa. Sen jälkeen sujui hitsaaminenkin aika paljon paremmin. Maailma on kans pieni. Yksi hallikaveri on exän veljen entinen työntekijä. Samassa hallissa tullu ronklattua autoja. :D

Kone posahti, nettaan pubista. Emolevy paskana nykyisen tiedon ja tutkinnan mukaan. Apua kaivattais. Muistit testaan seuraavaksi, mutta kun ei ole vaihtopalikoita testausta varten niin jeesinki olisi tosi hieno homma. Puhelimesta tavoittaa. Irkkiin koetan päästä josain kohtaa, mutta niin kauan ku ei itellä ole kotona toimivaa konetta niin tää on aika säätöä.

-- Komento takaisin. Muistin tsekatessa kone heräs henkiin, joskin jähmeästi. Nyt tiedän ainaki yhen paikan, jota alan lisäselvittämään. Äänikortti ny kuitenki on varmuudella kuolemassa.

Pohjanmaalle!!!

Vielä on hommaa, roudausta ja järjestelemistä. Kone on korjattava myöhemmin kun oikeesti ehtii. Stawaan pitäs laittaa kans juttuja vielä, mutta aamupäivä meni tokkurassa ja pikkuveljen tukka värjäten. Säätöä tiedossa, mutta moon onneks vaan kuski. :D Kissojen vahtihomma menee ny vähän konkaten, mutta toivotaan että pärjäävät. Nälkään eivät ainakaan pääse kuolemaan.

Jotain ny aina menee pieleen jos edellisenä päivänä on kivaa ja mukavaa. Aamusta asti tapellut tämän saakelin räähkän kanssa. Äänikortti näemmä paskana, ei muuta ku uutta etsiskelemään. Stefu kävi tuomassa uusia kuvia tikulla ja mietti jos sieltä löytys joku toimiva. Pysyis kone ees päällä ja jumittumatta sen aikaa, että ehtis pari uutta pistää.

Noniin. Ny kerkee vasta todeta jotain viikonlopusta.

Oli tosiaan kaksoisolennon polttarit, aloitettiin lauantaina kun morsio sai käsiinsä kartan ja pari siihen teipattua kolikkoa suunnistaa itsensä Hervantaan. Kukkia poimittiin porukalla morsiussaunaa varten, tehtiin komeita kimppuja, laulettiin, juotiin paljon ja syötiin erittäin hyvin. Miriam ja Soile olivat tehneet aivan tolkuttoman hyviä voileipäkakkuja, jotka olis tehny mieli kaapata itelle. Veki sai päälleen ensimmäisenä Ramseylta lainatut aavikkokamat ja kypärän päähänsä, jottei avioelämän tulevat kolhut olis niin kipeitä. Morsiustaikoja tehtiin ja viuhahdettiin parvekkeella. Pikku-Mikko kirmaili alkumatkan jaloissa mutta oli jo mummolassa kun viinakset sai korkata ja saunan vallata. Tietty vaatteet piti varastaa ja tuoda uudet tilalle iltaa varten. Baariin mentiin sitten henkivartiokaartina Men In Black-meiningillä ja Veki valkoisissa Matrix-kamppeissa vuorostaan. Mixei oli sopiva valinta ja siellä vasta rymyttiinkin. Homoparat, saivat välillä vähän annatusta. Pikkuveli oli kaikkein yritetyin mies koko baarissa. xD Siitä aplodit, muttei tuo ihmekään ollut kun juuri intistä tullut ja muutenki timmissä lihassa kun on ammattitanssija. Ite toimin kuskina ja huolehdin porukan kotiin illan kääntyessä aamuun.

Sunnuntaina oli krapulankaltainen tila, jossa töhötin eka Stefulta uudet kamppeet testattavaksi ja ruovin pikkuveljen mukaan, Mayse asemalta kyytiin ja nenä kohti Deconia. Vähän meinasi tulla nestehukkaa vaikka yritti juoda paljon. Kentällä oli kivaa ja tosiaan testissä oli TDU ( Tactical Duty Uniform - http://www.pirkanmaasoft.info/forum/index.php?topic=2607.0 ) vihreänä ja pikkuveikalla mustat. Aattelin naputella jossain vaiheessa foorumille omat kokemukset ja mielipiteet vaateparresta. Joonas oli ainakin sitä mieltä, että olisi pitänyt ne mustat itsellään ja niitä oli jopa vähän vaikea saada pois siltä päältä. xD Ilmeisesti myös viihtyi softaamassa kun ensimmäistä kertaa oli tekemisissä muovikuula-aseiden kanssa. Kummallista miten innoissaan ihminen voi tetsata menemään vaikka just päässy armeijasta pois. Jaksoi hämmentää.

Viikko sitte alkanu tasasesti lääkärikäyntiä lukuunottamatta ja ny chillataan, pistetään kämppää kuntoon sen verran mitä tässä nyt saa ja voi tehdä. Liekinheitin ois kiva.

Keikka hoidettu! Hitto siellä oli hauskaa! Lauantaina värjättiin tukat, sompailtiin pahemmin eksymättä Kulosaaresta Suutarilaan ja vietettiin mukava ilta Sikkan luona Buffy the Vampire Slayerille hysteerisenä hihittäen.

Sunnuntai aamulla homma alkoi pyöriä kahdeksalta ku painuttiin ovesta ulos ja ajettiin takas studio Kaj Kalliolle hommiin. Kampaukset oli/on aivan tolkuttoman hienoja ja näyttäviä! Meow yllätti taas. Meikkaaja Eki teki taas hienoa jälkeä pienillä kikoilla, sai silmät kasvamaan koon suuremmiksi ja kasvonpiirteet ihmeellisen selkeiksi. Antti oli ihana assari ja apukäsi kaikessa, oli se oikean siveltimen etsimistä pakista tai miekan ojentamista kuvauspaikalla. Malleina oltiin Vekin ja Maijan kaa. Siri toi itse tekemänsä komiat puvut ja kimonot, ne sopi aivan tolkuttoman hyvin teemaan ja oli ihanaa olla nokkosmekossa, keviä ja hengittävä ku mikä, kunnon helvetin ikkunat. ;) Lindalle suurkiitos kuvaamisesta, tyyli on hiano ja ei kyllä yhtään harhalaukausta löytyny sillä tsekkauksella mitä paikan päällä kerettiin kattoa. Roihuvuoren japanilainen puutarha oli aivan täydellinen paikka ja sitä pitää hyödyntää ehtottomasti myöhemminkin.

Nyt ei tahdo malttaa purkaa kampausta kun se on koria ja korkia. Pinnejä on varmaan toistakymmentä ja yksi tuppura kans. Irtoripset piti ottaa jo hiljalleen pois, ihanaa omistaa nyt sellaisetkin. <3 Ainaki lainata jos Eki tahtoo ne takas joskus. Hienoa kuitenki, että tukka edestä on kämmenen verran pystyssä, eikä siihen ole käytetty lisuketta, ihan täysin omaa hiusta koko setti. Ja tää on keviä. Ei tunnu yhtään siltä ku olis juhlakampaus laitettuna, liikkua voi vapaasti ja autossakaan tarvinu pahemmin ihmetellä mihin päänsä tukki ku takas ajo.

Huomenna lisää kiirettä ja hommaa, joten hiljalleen kohti petiä kunhan saa härpäkkeet irti ja paapottua yksin olleet kissapojat mamman mussukoiksi.

Mallikeikalle! Kunhan tässä saa vuokra-aseen vietyä kaverille alkaa singahdus kohti Helsinkiä Meowin studioa. Tukka palaa takaisin vähän räväkämpään väriin pitkän blondiuden päätteeksi. Ja sitte liikkuu ->