IRC-Galleria

BBH kunnialla läpi. Joka paikka on aivan täynnä mustelmia, rymyttyä tuli, raudotettua, painittua, kannettua potilaita, niin tajuttomia kuin liikaakin kiemurtelevia ja läiskittyä spol-kaveria pitkin naamaa (sori Wulf :D). Painimaan pääsi kans yllättävän paljon, vahdissa tuli seistyä enemmän ku tarpeeks, nestehukka vaivas aika paljon, mutta sitä korjattiin aina ku vain ehti. Lämpötila pelipaikalla - anteeksi, avaruusasema Tyrillä - oli helvetin korkealla, ilma ei oikein vaihtunut, mutta toisaalta se kyllä juurikin omiltaan antoi vaikutelmaa ja tunnelmaa siihen, että oltiin jesseteipillä ja purkalla yhteen kursitulla asemalla. Upseerit oli perseestä ja vittumaisia nipottajia, tietenki, mutta samalla vauhdilla me spolletki saatiin paskaa niskaan. :D Hoitohenkilökunnan kanssa oli hyvä sanaton sopimus, joka kehitty siinä pelin myötä. Jos spolleilla on tilanne päällä niin hoitsut väistää, jos joku yrittää kuolla hoitsujen käsissä niin spollet väistää. Kaaos oli hienoa, verta pitkin lattiaa ja säteilysairauden puolesta desinfioitiin aika paljon. Kaasunaamari päässä tuli kans sykittyä ihan helvetikseen, yksi mielekkään intensiivinen taistelun pätkä käytiin nasukat päällä, mikä toi kyllä aika oman tunnelmansa. Jostain syystä sitä oli sitten ite se, joka joutu raahaamaan haavottuneita tovereita pois jaloista, mikä oli aika haastavaa ja vaikeaa näillä rusinalihaksilla. Pari komiaa koppia tuli napattua potilaiden yrittäessä välillä harhailla pois osastolta, yhden kieppas kauniisti kuristusotteeseen yhdellä kädellä lennosta ja saman tien pakettiin lattialle. Hoitsunki taisin raudottaa. Hyvää saldoa. Rautoihin meni niin friikkaavia siviilejä ku yksi vihollisen suprsotilaskin. Alimiehityksellä on hienoa pyörittää asemaa, etenki ku keskellä yötä lappaa sisään hillitön läjä haavottuneita ja kuolevia.

Spechul kiitosta hoitsuille, oli helvetin hienoa seurata vartiopaikalta leikkaussalin toimintaa. Ruokaaki saatiin välillä. Isoin kiitos kuitenkin omalle spol-porukalle. Omalla vistolla tavalla viihdyin tuvassa porukan kaa, vaikken ihan täysin hahmoa päässytkään pelaamaan kiireen ja tiettyjen syiden pohjalta. Toivottavasti tuli silti flirttailtua tarpeeksi ja oltua noheva. :D Vielä päälle yksi anteeksi, sori Shirley, välillä meinas tulla olo, että oltiin liian ilkeitä. x)

Kuumeilee ja vituttaa. Näin vaihteeksi. Ihmekään, ettei päivällä tullu hommista hallilla mitään kun lämpö noussu. Helkkarin jähmee olo ja nälkäkin on. Menis nukkumaan ja toivos huomenna olevansa kunnossa.

http://baselinesupplies.co.uk/index.php/stalker-bdu.html?SID=b60e01b6150bd7461a3bcac8d1ecf048

Haha! Briteistä kaveri heitti linkin, alan olla kuuluisa. :D

Jotta mieliala ei karkaisi depression puolelle on hyvä muistuttaa itseään hyvistä asioista.
- Yllätyskutsu baariin Wenlan kanssa, jota ei ole paljoa ehtinyt nähdä
- Härötys muijaporukassa
- "Pienen pojan elämää" kappaleen laulaminen täysin palkein karaokessa pikkuveljen kanssa
- Wenlan kaa duettona samaisessa paikassa laulettu "Where the wild roses grow"
- Hellbillyyn törmääminen Sputnikissa
- Hevimörkön pään taputtaminen onnitteluna hyvästä toivebiisi-valinnasta
- "Stagger Lee" biisin antaumuksellinen fanitus ja hoilaus tuntemattoman (hyvän) tyypin kanssa
- Tekstari Australiasta
- Päikkärit Ukkoslapsen ja Morpinen tuoma pehmolelu kainalossa

Joo. Alko hymyilyttää.

Tänään voi sanoa, että hallissa oli kivaa. Saikkulappu kouluttajalle, tarinan kerrontaa maanantain onnettomuudesta hallikavereille, räävittömiä juttuja tupakkipaikalla ja grillausta. Jutut tauolla meni taas ihan omaan luokkaansa, meitä on hyvä porukka tekemässä nytten. Samaan aikaan nurkan takana porukan pahin (ja parhain) koiranleuka Taina käristää kaasupillien kaa vanhoja valurautakattiloitaan puhtaaksi ja pyyhkii niitä läskin paloilla. Tuli nälkä. xD Pari kouluttajaa kävi irvistelemässä ja kurkkimassa. Saumoista tuli hyviä, yhden kävin murtamassa ja katselemassa sisuksia. Hyvin oli palanu läpi. Siinä jumahti sitten juttusille yhden vanhemman tekijän kaa, tämä tönöttää kyykyssä pöydällä poran kaa ja ite siinä vieressä prässiin nojaillen. Juttua riitti. Ukot tuolla hallissa on ihan ykkösiä. Toisen vanhemman kaverin kaa parannettiin kans maailmaa auringossa istuen ja kaakaota hörppien. Päivän aikana tuli kans viesti, joka sai hymyilemään varsin leveästi.

Pitkästä aikaa voi sanoa, että onpahan hyvä päivä. Toivottavasti jatkuu tällaisena, vaikka epäonnen soturina kuitenkin kuuteen mennessä jokin asia ehtii kusta kintuille. Nyt on hyvä. Kerrankin jotain muuta kuin huonoja uutisia tai onnettomuuksia.

Pitihän tämän ny sitte tietenki käydä. Päivä alkokin liian mukavasti jutellessa hallikaverin kanssa peleistä ja käyttöliittymistä, sitten kun pari saumaa pystypienaa veti puikolla tuli se haave, jota tässä jo pari vuotta pelännyt näissä hommissa. Kuuma palanen kuonaa kimposi maskin sisälle. Sitten tämä likka painu puolijuoksua käytävän EA-kaapille ja sieltä kippaamaan silmähuuhdetta päin näköään. Yksi kouluttaja käveli sattumalta samalla ovesta ohi kun syljeksin suuhun asti valunutta nestettä ja jäi liehumaan kunnes olin päässyt koulun lääkärille.

Siellä sitten kaivettiin pumpulipuikolla kunnon köntti metallia silmästä pois ja irvisteltiin. Sihteerille tekeen paperit ja Koskiklinikalle vauhdilla kunhan sai siskon aviomiehensä kaa kuskiksi. Itehän ei saa rattiin mennä kyklooppina. Hain vielä toppelon silmän päälle kun aurinko kävi sen verran kipiään. Silmä tutkittiin, todettiin sarveiskalvon päällä klo 6-9 välillä pitkä haava ja yläluomen alla paloarpi. Nämä nyt tässä hankaa vastakkain ja olo on omena. Saatana. Saikkua pari päivää, työturvallisuusriski olla ilman syvyysnäköä konepajassa.

Että tällaista heti kättelyyn häiden ja bileiden jälkeen. Pikkuveli aloitti just metallialan koulutuksen, notta pääsipä samantien ekana koulupäivänään kuulemaan mitä tämä hitsaajien ammatti pitää sisällään. Kokeneellekin sattuu ja maskista huolimatta aina voi sattua jotain.

Pistetään ne Tsingis Khan-huput vaan päähän ja pidetään kaikki suojavarusteet mitä on. Tää on nimittäin aika helevetin perseestä ja polttaa ihan jatkuvasti silmän pinnalla. Teki mieli syödä jokunen vastaan tullut ihminen elävältä silkkaa vitutusta ja kipua.

Done! Äänet tuli takas ja kone pysyy tolpillaan! Whoo! Äänikortille tosin tuli hintaa vähän enempi ku piti, kiitos parkkisakon kun jumituin mummosumaan. Jos olisi kuunnellut Erästä Toista Henkilöä niin ei olisi tarvinut edes ostaa koko korttia. Että visiitin Bulldogissa olisi voinut jättää kokonaan tekemättäkin ja selvitä asevelihintaan kaverin kautta.

Clawfingerin Biggest & The Best raikaa, mieliala on hieman noussut, mutta lottovoittoa odotellaan vielä. Päivällä tuli tekstari, joka piristi valtavasti. Tuli hengattua Nemessäkin ja nollattua pää huonoilla jutuilla, häröttyä ja sumplittua vielä Vekin häähommeleita. Koulussakin oli poikkeuksellisesti kivaa. Johtui ehkä siitä, että puolet ajasta meni istuessa hallin takana pihalla jutturingissä kymmenen muun kaa. Sen jälkeen sujui hitsaaminenkin aika paljon paremmin. Maailma on kans pieni. Yksi hallikaveri on exän veljen entinen työntekijä. Samassa hallissa tullu ronklattua autoja. :D

Kone posahti, nettaan pubista. Emolevy paskana nykyisen tiedon ja tutkinnan mukaan. Apua kaivattais. Muistit testaan seuraavaksi, mutta kun ei ole vaihtopalikoita testausta varten niin jeesinki olisi tosi hieno homma. Puhelimesta tavoittaa. Irkkiin koetan päästä josain kohtaa, mutta niin kauan ku ei itellä ole kotona toimivaa konetta niin tää on aika säätöä.

-- Komento takaisin. Muistin tsekatessa kone heräs henkiin, joskin jähmeästi. Nyt tiedän ainaki yhen paikan, jota alan lisäselvittämään. Äänikortti ny kuitenki on varmuudella kuolemassa.

Pohjanmaalle!!!

Vielä on hommaa, roudausta ja järjestelemistä. Kone on korjattava myöhemmin kun oikeesti ehtii. Stawaan pitäs laittaa kans juttuja vielä, mutta aamupäivä meni tokkurassa ja pikkuveljen tukka värjäten. Säätöä tiedossa, mutta moon onneks vaan kuski. :D Kissojen vahtihomma menee ny vähän konkaten, mutta toivotaan että pärjäävät. Nälkään eivät ainakaan pääse kuolemaan.

Jotain ny aina menee pieleen jos edellisenä päivänä on kivaa ja mukavaa. Aamusta asti tapellut tämän saakelin räähkän kanssa. Äänikortti näemmä paskana, ei muuta ku uutta etsiskelemään. Stefu kävi tuomassa uusia kuvia tikulla ja mietti jos sieltä löytys joku toimiva. Pysyis kone ees päällä ja jumittumatta sen aikaa, että ehtis pari uutta pistää.