IRC-Galleria

Rantapäivä. Myöhäisen aamiaisen jälkeen suuntasimme rannalle. Ensimmäistä kertaa itseasiassa koko matkan aikana. Matkalla kävin polttamassa edellispäivänä ostamani thain-opetus-CD:n mp3:ksi. En ollut kovin tyytyväinen ääntämykseeni ja rannalla olisi aikaa treenata. Hiekka oli puuteria, aurinko kuuma ja rannalla runsaasti tilaa. Pyyhe palmun varjoon, mp3:n napit korviin ja jäätee käteen. Ah!

Merivesi oli kokemattomalle suolaista ja tuuli yritti nostattaa aaltoja, joten uiminen ei ollut ihan yksinkertaista. Vedessä tuli enemmän sukelleltua aaltojen läpi. Pohjassa ja rannalla oli kiviä, mutta täällä ne olivat isoja järkäleitä ja melko helposti väisteltävissä, toisin kuin Koh Changin Bailan Beachin sora.

Poltin itseni auringossa, tietenkin. Onneksi en pahasti. Jo aiemmin hieman punehtunut niska sai seurakseen loput ylävartalosta.

Kahden maissa kaupungin ylle pohjoisesta hiipineet ukkospilvet alkoivat syytä vettä ja salamoita. Auringonpaisteesta aikaa kaatosateeseen oli vain parikymmentä minuuttia. Ja vettä todella "kaatuu" pilvistä kunnon monasuunisateen aikana. Pako internet-kahvilaan oli paras vaihtoehto.

Sateen jälkeen, noin kolmelta, loppupäivä kului kierrellessä ja katsellessa. Hua Hin oli turistipääkaupunki. Se oli selvää. Oppaan mukaan Thaimaan vanhin sellainen ja samalla kuninkaallisen perheen "kesäpääkaupunki". Thaimaan Naantali siis :)

Keskusta oli täynnä ravintoloita, vaatturinliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä. Myös apteekkeja, optikkoja ja erilaisia hieroma- ja kauneudenhoitopalveluja tarjoavia liikkeitä oli yli oman tarpeen. Suomenkielisiä kylttejä näkyi paljon, erityisesti vaatturien ovenvierushinnastot olivat usein ensimmäisellä kotimaisella. Amerikkalaiset pikaruokaketjut olivat myös tehneet maihinnousun Hua Hiniin.

Ostin itselleni uudet aurinkolasit (pari nro 2), pitkähihaiset housut ja paidan, ainoa parini kun oli sieltä täältä Angkor Vattin punaisessa mudassa, siihen ei ollut auttanut sen enempää omakätinen kuin pesulapalvelunkaan jynssäys.

Ilta-ateria eilisiltaisen laiturinnokkaravintolan naapurissa. Ruoka oli parempaa, tosin tällä kertaa otimme muutakin kuin äyriäisiä.

Loppuillasta edessä oli tutustuminen kaupungin yöelämään. Valinta osui lähes sokkona Hua Hin Brewery Companyyn, joka mainosti olevansa kaupungin vanhin baari. Oman panimon tuotteet, mm Dancing Monkey -olut, herättivät myös kiinnostukseni. Paikallinen cover-bändi, "Seluction", soitti thai-hittejä, reggae- ja rhytm'n blues-klassikoita. Pop- ja rap-bändin sekoitukseksi pukeutunut kahden kitaran, rumpujen, syntsan ja neljän laulajan porukka soitti kohtuullisesti, mutta laulajien (jokainen sooloili vuorollaan) osaaminen vaihteli kuin Idols-kokelailla. Illan ja happy hour -drinkkien kuluessa esitykset tuntuivat tosin parantuvan :) Baarin oman panimon tuotteet tuli testattua ("flying beers" eli desin lasi lageria, tummaa ja punaista olutta) ja köykäisiksi havaittua. Eivät oluet sinänsä pahoja olleet, mutta eivät hyviäkään.