IRC-Galleria

Hieman myöhässä tätä täydentelen :) mutta siis. Vatsataudista toivuttuamme suuntasimme keskiviikkona, matkan toiseksi viimeisenä päivänä, Chiang Main lentokentälle. Vierasmajan omistajan sedäksi kutsuma mies kyyditsi meidät kentälle parhaat päivänsä nähneellä mersulla, edulliseen hintaan. Purimme rinkat kyydisti, kävelimme turvatarkastuksen ja sitä valvovien konepistoolilla aseistettujen vartijoiden ohi aulaan ja lentoyhtiön tiskille. Koneen lähtöön oli vielä runsas pari tuntia, joten olo oli rento. Ainakin siihen asti, että virkailija kertoi, että meidät oli siirretty varapaikoille jonottamaan lentolippua!

Lentoyhtiöltä oli tullut pari päivää aiemmin tekstiviesti, jossa ilmoitettiin, että varaamamme lento oli peruutettu ja että meidät oli siirretty seuraavalle lennolle. Ei mitään kehotusta vahvistaa, että hyväksymme siirron, pelkkä puhelinnumero "lisätietoja" varten. Virkailija totesi, että meidän olisi pitänyt vahvistaa, että hyväksymme siirron joka tapauksessa. Hiki kihosi otsalle. Kirjaimellisestikin :) Oman lentomme lisäksi kentältä oli lähdössä vain yksi saman yhtiön lento tänään ja jatkoyhteytemme Suomeen lähti Bangkokista seuraavana päivänä puolilta päivin. Seuraavan aamun lennolla emme ehtisi niin ajoissa Bangkokiin, että ehtisin käydä noutamassa alkupäivinä teettämäni puvut ja paidat. Lentoyhtiön vaihtaminen toki onnistuisi, mutta se maksaisi. Paljon.

Menimme kahville ja söin samalla annoksen pad thaita. Pari tuntia myöhemmin seisoimme lähtöselvitystiskillä kynnet syötyinä. Paikat koneesta löytyivät. Hurraa! Kiireellä koneeseen ja kohti Bankkua.

Perillä ostimme viime kerralla tutuksi tulleesta bussifirmasta liput ja köröttelimme kävelyvauhtia ruhtinaallisessa iltapäiväruuhkassa kohti Atlanta-hotellia. Perillä otimme budget-huoneen neljännestä kerroksesta ja kävimme taloksi. Hotellin ravintolassa syödyn, kohtalaisen, aterian jälkeen kävin altaalla uimassa. Aamuyöllä satoi todella rankasti.