Sämpyläaamiainen, jääkahvi ja sanomalehti sadan metrin päässä Fulaysta sijaitsevassa World Cafessa. Kolmatta kertaa peräkkäin, mutta rantalomalla voi kai hemmotella itseään eurooppalaisuuksilla. Sitten biitsile. Eipäs, liian pilvistä. Shoppaamaan? Ei enää. Eli postiin laittamaan kortteja koti-Suomeen ja sitten hierojalle!
Tunnin hieronta 300 bht, kaksi tuntia 500 bht. Tunti kuulosti paremmalta. Vastaanottotiskin siro neito opasti meidät saliin, jossa oli tusinan verran patjoja vierekkäin, viittasi kädellään ja sanoi jotain epäselvällä englannilla. Kahdella lähimmällä patjalla oli parit löysiä paitoja ja housuja. Hetken pohdinnan jälkeen vaihdoimme vaatteet ja pian huoneeseen sipsutti kaksi thai-naista, jotka ohjasivat meidät patjoille ja ryhtyivät töihin.
Ensimmäinen kerta thai-hieronnassa oli hieman outo. Hierojani käsitteli minut päästä varpaisiin ja käytti sormiaan, kämmeniään, kyynärvarsiaan, kyynärpäitään (auts) ja jalkojaan. Lihaksia vatvottiin, nypittiin, hierottiin, painettiin, venytettiin, nyittiin, läpsittiin, täräyteltiin ja muljauteltiin. Vähän väliä en ollut varma pitäisikö nostaa syyte pahoinpitelystä vai kiittää ja ylistää. Loppujen lopuksi kokemus oli erittäin rentouttava ja mukava. Parina aamuna vihoitellut selkä ja niskakin tuntuivat oienneen.
Hieronnan jälkeen meidät ohjattiin takaisin alakertaan, jossa tarjoiltiin kupit teetä (tai kahvia) sekä rambutaneja. Pieni huoahdustauko ennen uloslähtemistä teki hyvää.
Hotellilla käynnin ja monsuunin odottelun jälkeen suuntana oli nettikahvila, kotimaan uutiset, sähköposti, Bangkokin bussien ja Chiang Main jatkoyhteyksien selvittely. Kaikki onnistuneesti järjestettynä oli aika tutustua Grand Market -torin kojuihin.
Hua Hinissä on ainakin kolme toria, Night Market osin turisteille, Grand kaikille sekä turistitori ydinkeskustassa, jossa myytiin vain erilaisia matkamuistoja ja muuta turisteille suunnattua tavaraa. Grandille tarjottiin kaikkea akvaariokaloista ja angorakaneista nyrkkirautoihin. Tyydyin syömään ja ostamaan putkilon superliimaa (laiskan tai rinkan kankaan puhkomista välttävän miehen ratkaisu eri maiden lippujen kiinnittämiseen rinkan selkämykseen). Liput olin ostanut jo Kamputseasta, josta - kiinnostavaa kyllä - olin lopulta löytänyt myös Viron lipun, jota ei Pärnusta, sen enempää kuin Tallinastakaan löytynyt kirveelläkään.
Täydensin ruokakojuateriaani keskustan laidasta löytyneessä paikallisten ravintolassa paistetuilla simpukoilla ja rock lobster:lla eli jonkinlaisilla hummerintapaisilla, jotka ovat paikallisia perinneruokia. Olisivat kaivanneet kastiketta.
Reippaan 3-4 kilometrin kävelyn jälkeen vaellus täydenkuun valossa kylpevän, aution, rannan ja kokoontaitettujen auringonvarjorivistöjen välitse oli aavemainen. Etelä-Thaimaan turistisaarilla täydenkuun aikaan järjestetään full moon partyjä. Harmi ettei täällä. Kuvaan jonkin aikaa velloivaa nousuvettä rantabaarin pöydästä, sitten siirryn hotellille laiturin nokkan pöytiin ja lopulta nukkumaan.