okei. eilisen haikeus on ihan ku taas jäänyt kummittelee sinne mielenkolkkii. vaikka sitä oli nii ilosta, ei sitä oikeesti välil tuntunut siltä. mh. kotona sit taas tuli semmone.. nääh. pitäis lukee kirjaa, pitäis lukee kokeesee, pitäis tehdä läksyi mut ei tuu luettua eikä tehtyä muuta ku istuttua koneella. epäreilua. tänäänkin meni melko perseellee historian kuulustelu - no jaa, ei se kyllä päivää pilannut - vaa välil muut asiat. mut yhdelle ihmiselle, iso kiitos. oot ollut mun tukena taas. <3 ja kiitti yhdelle et näky koulus siel käppäilemäs vaikken tullut ite puhuu ekkä säkää tullut, en ees sitä odottanut. sanas lohdutti mua jo eilen nii et voi luoja, oon kiitollinen sulle. <3 se jo piristi paljo päivää ! no joo. sori kauhee angsti jällee, anteeksanteeks. mut tuntuu ettei mee päiväs ohi. mut kai se siitä. ajallaa. oli vaa pakko kirjottaa.