IRC-Galleria

Naiset tiskaavat.
Naiset aina vain meikkaavat.
Naiset viikkaavat vaatteet ja siivoavat.
Naiset kantavat pöytään ruuan.
Naiset pitävät lapsista huolta kotona.
Naiset aina loukkaantuvat kaikesta.
Naisilla on taas kuukautiset.

Miehet eivät pidä shoppailusta.
Miehet eivät pohdi ulkonäköään.
Miehet vain juovat kaljaa.
Miehet tykkäävät ajaa autoilla.
Miehet eivät itke.
Miehet ajattelevat aina vain seksiä.
Miehet ovat rentoja kavereita.

Pojat ovat aina poikia.

Mutta vain tytöistä tulee naisia.

Eivätkä pojat ja tytöt voi olla keskenään koskaan "vain ystäviä." Hymyilen vain itsekseni. Eikä maailma paremmaksi muutu, jos sitä ei paremmaksi tee. Eivätkä käsitykset sen viisaammiksi muutu, jos ei sitä viisaammaksi koskaan kouluteta.

Olen käyttänyt harvinaisen usein sanontaa "se vain kaipasi naisen kosketusta" viime aikoina ja ilkikurisesti vihlaissut aina johonkin sukupuolten välisiin stereotypioihin liittyvän vitsin, kun sille on tullut pienikin tilaisuus. Ihan vain toisen reaktion nähdäkseni - pystyykö toinen kumoamaan sen vai ei? Useimmiten ei pysty, vaikka syytä siihen olisikin. Samaan aikaan olen yrittänyt opetella laittamaan ruokaa ja siivonnut, mitkä molemmat ovat sellaisia asioita, mitä en kotona saisi millään aloitettua. Ajatuskin masentaa, koska en tällä menolla tule olemaan koskaan unelmien vaimoainesta. Sellaista kliseistä vaimoainesta, mitä yhteiskunta minua vaatisi ainakin olemaan yleistyksiensä mukaan. Eipä sellaista olisi minusta ystäväni (miespuolinen kuitenkin) ikinä uskonutkaan - mitä, sehän tekee jotain! Mitä! Ihan uskomatonta!

Ihan totta, että muutama vuosi sitten olisin ilomielin pistänyt jonkun muun tekemään kaiken puolestani ja itse maannut sohvalla palveluksia odottaen. Nyt on silti pakko sanoa, että ilmeisesti tytöstä on nyt vihdoin tulossa nainen - hän lopulta nöyrtyy tekemään sen, mitä naisen tuleekin tehdä. Ilman naisen työtä mistään ei tule mitään ja sitä ilmeisesti miehetkin odottavat. Kotiorjaa itselleen.

Todellisuudessa, vaikka miehet uskoisivat edelleen olevansa se voimakkaampi alfarotu, heidän on täytynyt ruveta nykymaailman paineiden edessä katsomaan vähän muunkin perään kuin oman itsensä ja ideoidensa. Heidän täytyy opetella samalla tavalla laittamaan ruokaa, ajattelemaan ulkonäköään toista sukupuolta miellyttääkseen, ymmärtämään paremmin vaatteidensa päälle ja pitämään paikat siistinä. Toisilta miehiltä tämä tulee luonnostaan, mutta toisien täytyy tehdä töitä sen eteen, että se tulee heiltä ikään kuin luonnostaan, vaikka totuutta onkin vaikea puijata piiloon.

Ainakin he ovat huomanneet, että mikä tahansa ei kelpaa. Ja myös toisinpäin: Jos mies katsoo itsensä perään, ei hänellekään mikä tahansa kelpaa. Mutta, jos kummankaan sukupuolen edustaja ei tee mitään minkään eteen, ei voi vain istua ja odottaa pöydän ääressä tarjottimella gourmet-ateriaa - jos ei tuuri käy, saa kohta kuvaansa ihmetellä pelkän tarjottimen pinnasta. Se yleistys sentään pätee niin naisten kuin miestenkin kohdalla.

Tottakai se, että molemmilta sukupuolilta on ruvettu vaatimaan paljon enemmän kuin ehkä ennen on vaadittu, rikkoo sukupuolien välisiä stereotypioita tehokkaasti, mutta samaan aikaan se vahvistaa niitä entistä pysyvämmiksi käsityksiksi sukupuolien välisistä eroista. Samaan aikaan, kun mies tai nainen ryhtyy näkemään vaivaa itsensä eteen, hän hakeutuu niiden stereotypioiden pariin, jotka ovat jo luotuna ja yrittää ymmärtää, mitä häneltä todella vaaditaan, jotta hän tulisi hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Ja siinä vaiheessa, kun miehet kuumeisesti pohtivat kuinka monta kertaa viikossa pitää käydä salilla ja naiset miettivät kuinka hyviä heidän tulee olla kokkaamisessa, stereotypiat värittävät värikirjoja toistaan kirkkaammilla vastaväreillä. Mies ja nainen ovat biologisesti toisistaan eriäviä olentoja, muita totuuksia ei ole. Mies ja nainen kuuluvat toisilleen ja heidän tulee tehdä lapsia keskenään, jotta rotumme loistokausi jatkuisi. Onko pakko? Kuka sanoo, että on pakko? Esihistoriallinen viettimmekö vai? Pankaa, niin kaikki ratkeaa? Ei, jokainen käsittää nykymaailmassa omalla järjelläänkin, että eivät ne ongelmat nykyään pelkästään naimalla ratkea.

Pitää olla myös järkeä, sivistyneisyyttä ja kykyä harkintaan. Omien viettien huijaamista harrastetaan kaikessa, mutta silti niitä kohden mennään kuin törmäilyautoilla huvipuistossa. Pelin säännöt ovat vain hieman muuttuneet.

Siinä rytäkässä on vaikeaa muistaa, että yleistyksien perässä juoksemista tärkeämpää olisi avata suunsa, kertoa ajatuksiaan toiselle ihmiselle ja mikä tärkeämpää, kuunnella myös toisen mielipiteitä itsestään. Nykyisiä stereotypioita parempi ja lohduttomampi yleistys voisi olla, että sukupuolet eivät ole lähellekään niin erilaisia keskenään, että heistä voisi ylipäätään luoda pysyviä stereotypioita. Nimittäin ainakin se meissä kaikissa on samaa, että kaipaamme hyväksyntää, mutta silti emme usko siihen mitä vastakkaisen sukupuolen edustaja meistä sanoo (jos se vähääkään poikkeaa jo luomastamme kuvasta siitä, miten asioiden pitäisi olla.) Jos uskoisimme ja kuuntelisimme, voisimme vain rauhoittua ja tehdä niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Mutta ei, mene salille, ettei sinulle kasva kaljamahaa, typerä mies!
Ja sinä ihana nainen, olet luonnonkaunis (ainakin meikattuna)!

Joten siinä missä olemme sukupuolten välisten erojen eksperttejä, voisi todeta, että olemme vain stereotypioiden väkisin vääntäjiä.

Suomessa me emme naura, koska meidän ei kuulu olla iloisia.

Voimme maata rahattomana, työttömänä ja asunnottomana kadulla, sukulaisemmekin on juuri kuollut. Silloin meitä ei kuulu naurattaa. Jos nauramme, olemme hulluja. Olet itse kussut asiasi, eikä sinulla ole mitään syytä tai oikeutta nauttia yhdestäkään hetkestä, jonka saat.

Olet juuri eronnut ja ehkä haluatkin jonkun toisen elämääsi, mutta et voi tehdä sitä, koska muut ehkä nauraisivat sinulle tai halveksuisivat sinua. Sinulla ei saa olla hauskaa, koska nyt on meneillään suruaika eikä niin vain tehdä. Ei kenenkään kuulu olla eronsa jälkeen onnellinen tai helpottunut.

Ei sinulla ole oikeutta nauttia elämästäsi. Mitä oikein kuvittelit? Olet pahansuopa ja turha, vaikka omastahan elämästäsi tässä on kyse. Et saa hymyillä ihmisille kadulla, koska hehän voisivat käsittää hymysi väärin tai heillä saattaisi olla huono päivä itsellään.

Älä naura, älä hymyile, älä ole onnellinen. Sinulla on ongelmia! Nyt ei ole sen aika!

Mutta milloin on sen aika? Milloin saat nauraa ja hymyillä? Milloin niin kuuluu tehdä?

Entä mitä se kuuluminen siellä välissä tekee? Onko mitään helvetinkään väliä sillä mitä muut ajattelevat, jos olet itse onnellinen? Sehän on kaikkein tärkeintä, ainakin sen pitäisi olla. Onnellisuutesi ajaa muut vain entistä pahempaan oravanpyöräänsä, koska he ovat katkeria ja luultavasti ikävystyttäviäkin ihmisiä, jos he näkevät, ettei sinulla ole oikeutta olla nyt hyvillä mielin. Kytke sellaiset ihmiset pois elämästäsi mahdollisimman nopeasti tai jäät murjottamaan heidän kanssaan kuin vertaistukea saaneena ja sekin on loppupeleissä pelkkää harhaa.

Sinun onnellisuutesi ei kuulu yhtään kenellekään, jos et halua sitä tarkoituksella jonkun naamaa vasten hieroa eivätkä muut määrittele sinua kuin sinä itse. Sinun elämäsi on vain sinun omissa käsissäsi. Ole onnellinen ja naura, olitpa kuinka pahassa paikassa tahansa, jos sinua ylipäätään jokin sattuu naurattamaan. Niin pääset eteenpäin, koska yleensä tilanne ei ole aivan niin paha miltä se sillä hetkellä saattaa näyttää omasta tai jonkun muun mielestä.

Kaikkein tärkeintä on se, mitä omassa päässäsi milloinkin liikkuu. Kaikki muut ovat aivan liian kiireisiä jo oman elämänsä kanssa huomatakseen sinun elämäsi mullistavia hetkiä, joten älä välitä heidän ahtaista ajatuksistaan tai olet ikuisesti tuomittu olemaan niiden vankina.

Voisin käyttää tämänkin ajan lukemiseen, mutta enpä käytä. Joten kärsikää siitä, että pakoilen jälleen kerran velvollisuuksiani.

Yleistä
Mitä teet, jos aika käy pitkäksi kotona ollessasi? - En omista koskaan liikaa aikaa, mutta leikin silti joka päivä pitkästyväni ihan hirvittävästi. Pakenen niitä hetkiä näiden testien pariin tai aggressiivisesti spämmään uhrini kaikki välityspalvelimet täyteen viestejä.
Mikä on lempijouluperinteesi? - Ei ole eikä tule.
Oletko enemmän kaupunkilainen vai mökkihöperö? - Nyt muistan, miksi tallensin nämä kysymykset alun perin. Eihän tässä koko kysymyksessä ole itseasiassa alkeellistakaan järkeä.
Mikä on mielestäsi parasta kesässä? - Riippumattomuus pilkkihaalareista ja kengistä pihalle mentäessä.
Mitä mieltä olet abortista? - Ei abortista voi kertaheitolla sanoa mitään yleistävää mielipidettä, koska asiahan on tapauskohtainen.
Minkälaisia suunnitelmia sinulla on ensi kesälle? - Aion raataa.
Minkälaisia tavoitteita sinulla on tulevalle vuodelle? - Haluaisin festareille. Muuta en uskalla edes toivoa.

Luonne
Omistatko ärsyttäviä tapoja, joista haluaisit luopua? - Oon monta vuotta valittanut, että haluaisin oppia pakkaamaan ainoastaan kaiken tarpeellisen. Silti laahaan aina jäätävää tavaramäärää mukana. Vituttaa.
Luonteenpiirteesi, josta olet ylpein? - Olen luovuttamatta jopa silloin, kun se olisi täysin aiheellista. En vain anna periksi. Ikinä.
Onko luonteesi samantapainen kuin sisaruksillasi? - Ei. Olemme kuin yö ja päivä.
Oletko useimmiten huonolla vai hyvällä tuulella? - Riippuu, mikä miksikin lasketaan. Pyrin ainakin olemaan aika positiivinen, koska skeemat puuttuvat.
Oletko ujo? - Riippuu ihmisistä.
Jännittääkö sinua tietyt tilanteet? Jos kyllä, mitkä? - Keittiöt ja suihkut. Koskaan ei voi tietää milloin tekee oikein ja milloin väärin.
Oletko koskaan huonolla tuulella? Jos kyllä, minkälainen olet silloin? -Erittäin vähäpuheinen ja etäinen.

Kerro kolme positiivista asiaa luonteestasi:
1. Liian rehellinen.
2. Uskokaa pois, teen mitä tahansa rakkaideni takia hulluuteen asti.
3. Hyväksyn kaikki outoutesi (kunhan et ole ilkeä.)

Ulkonäkö
Mitä mieltä olet ulkonäön muokkaamisesta keinotekoisesti? - Kukin tehköön mitä haluaa, mutta onhan se ilman mitään erityisen mittavaa syytä vähän hassua.
Mihin vartalonosaasi ja kasvojenpiirteeseen olet eniten tyytyväinen? - Solisluut ja silmät.
... ja mihin vähiten? - .. Kaikki loput.
Kuvaile miesihannettasi! - Hajoan noin kymmeneen osaan aina, kun tätä kysytään. Teiniunelmiini juuttunut lapsi sisälläni edelleen odottaa sitä ruskeasilmäistä, anorektikkomaista ja pyöreäkasvoista pikkupoikaa, joka näyttää enemmän naiselta kuin mieheltä, kantaa käsilaukkua olallaan ja käyttää aikaa koreaan kampaukseensa vähintään puolisen tuntia aamuisin. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu se, että miten näyttäisin itse poikaystävääni paremmalta edes joskus. Ei, unohtakaa mieluummin koko miesihanteeni ja keskitytään siihen henkiseen puoleen.
Kuka on kauneusihanteesi? - En edes yritä enää, en ikinä tule näyttämään kuitenkaan yhtä hyvältä kuin japanilaiset äijät valtavissa kermakakkumekoissaan.
Kuinka tyytyväinen olet ulkonäköösi asteikolla 1-10? - Fifty-fifty.
Onko sinulle tärkeää olla hoikka? - On.

Suhteet
Jännitätkö koskaan sosiaalisia tilanteita? Jos kyllä, niin saatatko sen takia vältellä tiettyjä tilanteita? - Saatan.
Minkälaisista ihmisistä et pidä? - Ahdasmielisistä, pikkumaisista, päällepäsmäreistä, hieman liian suulaista ja säälittävistä.
Tuntuuko koskaan, että joku haluaisi olla kanssasi vain ulkokuoresi perusteella? - Kyllä.
Vietätkö mielelläsi aikaa yksin vai oletko mieluummin ns. aina menossa? - Molempia tasapuolisesti.
Puhutko koskaan ihmisistä pahaa? - Ei minua kiinnosta puhua tarkoituksellista pahaa. Haluan puhua vain sen, mitä olen kokenut ja nähnyt ihmisten kanssa, joten jos joku on kussut nilkkaansa puheissani, on se todennäköisesti oikeastikin tapahtunut isommassa tai pienemmässä mittakaavassa.
Kuka on paras ystäväsi? - @zevryy
Uskotko, että jokaiselle on olemassa se oikea? - Ehkä.
Juimiiko, jos seurustelukumppanisi chattailee aktiivisesti sinulle tuntemattomien naisten kesken? - Intuitioni on niin herkkä, että se juimii vain silloin, kun alan aistia vaaran merkkejä ilmassa eikä puhutuista asioista haluta olla ehdottoman rehellisiä.
Minkälaisia ihmisiä ihailet? - Älykkäitä, realistisia, suorapuheisia, hieman pirullisia, oman tiensä kulkijoita, jopa erityisen aistiherkkiä luonnonlapsia.
Oletko enemmän ns. isän vai äidin tyttö? - En ole yhtään kenenkään tyttö, vain oman itseni herra.
Mitä ovat mielestäsi parisuhteen tärkeimmät asiat? - Luonnollisesti se, että antaa toiselle luvan ja kaikki avaimet satuttaa itseään, mutta luottaa siihen, ettei toinen tee niin - sitä kautta löytyvät myös rehellisyys ja arvostus.
Mitä piirteitä arvostat ystävässä? - Kykyä analysoida tilanne useammalta kantilta ja suorapuheisuutta.
Riiteletkö usein seurustelukumppanisi kesken? - Jos sellainen olisi niin tietäisin, koska riippuu täysin ihmisestä tuleeko riitoja vai ei.
Ovatko kaikki sisaruksesi sinulle yhtä tärkeitä? - Eipä paljon valinnanvaraa ole suotu.
Vietätkö paljon aikaa seurustelukumppanisi kesken? - ...

Tältä kansioiden ja piirrustuksien tilanne sitten tällä hetkellä näyttää. Lisää materiaalia vielä tulossa ja nyt on pieni kartonkipula meneillään, mutta toivotaan, että se tulee pian korjatuksi!

Laatikostakin tulee kuvia varmaan myöhemmin.

Sanon nyt ensisanoikseni, että en ole #gazettebutthurts.

Olen vain fani, joka halusi omin silmin todistaa Gazetten fanien olevan rationaalisia, positiivisella tavalla sosiaalisia ja vastuuntuntoisia nuoria.

Joudun kuitenkin toteamaan, että valitettavasti kaikki toiveeni siitä olivat turhia. Olen pahoillani siitä itseni kuin kaikkien muidenkin puolesta. Me rakastamme samaa bändiä ja sen, jos ylipäätään jonkun, pitäisi tehdä meistä yhtenäisen ja helposti lähestyttävän massan toisiaan kunnioittavia faneja. Se on minun unelmani. Se on ollut sitä vuosia.

Olen rakastanut, vihannut, surrut ja nauranut tätä maailmaa Gazetten sekä heidän faniensa takia. Nyt tunnen ainoastaan pettymyksen repivän rintaani. Pettymyksen, joka saa minut irrottautumaan lähes kokonaan armaasta fandomistamme. En tee sitä mielelläni, mutta minun on pakko - jotta voin suojella omaa mielenterveyttäni ja julkikuvaani ihmisenä. Samalla teen liikkeen, jota en ikimaailmassa uskonut tekeväni.

Ajattelin ensin kirjoittaa aiheesta viralliseen blogiini, jotta kaikki näkisivät sen. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan siitä tänne, vaikka erosin eilen koko IRC-Gallerian keikkayhteisöstä. Keikasta on ilmoitettu tarkalleen ottaen nyt 18 päivää sitten. Sinä aikana olen listannut kaikki ne draamat, joita olemme jo saaneet aikaan: Sain niiden luvuksi yhteensä 16. En siis ihmettele, että taholla, jos toisellakin, pää alkaa lahoamaan näihin kaikkiin väärinkäsityksiin ja varsinkin siihen, kun toiset fanit eivät välttämättä edes halua ymmärtää oikein mitä joku toinen on tarkoittanut. Jos jonkun kommentissa ei ole noin kokonaisuudessaan mitään vikaa, kohu pitää vähintäänkin nostaa yhdestä lauseesta, joka esiintyy tekstin seassa. Makes sense, huh?

Näissäkin asioissa kuitenkin pätee vain yksi ja sama sääntö, jota on toisteltu kautta aikain: "Kohtele muita kuin itseäsi tahtoisit kohdeltavan." Voit heittää kommentin yhteisöön, mutta tuskin samaan aikaan suurella kiihkolla ajattelet, että onpas mukavaa, kun saan kasan ernuja ragettamaan samantien niskaani ja heittämään siitä "hauskaa" läppää Twitteriin! Ja juuri tällä tavalla muutaman viikon sisään on käynyt jokaiselle, joka on yrittänyt selittää jotakin yhteisöissä.

Toisinsanoen; Me puhuimme aluksi jonotusnumeroista. Kiihko alkoi, kun joku sanoi haluavansa eturiviin. Joku halusi jonottaa kauemmin ja varmistavan sillä paikkansa. Eihän se käy! ELI aletaanpa heittämään paskaa siitä niskaan, miten itsekkäitä ihmiset ovat, koska he kertoivat vain mielipiteensä siitä, miten he haluaisivat jonotuksen omalla kohdallaan toteutuvan ja minne keikalla haluaisivat mennä. Parempi fani oli kuitenkin automaattisesti se ihminen, joka totesi haluavansa ehdottomasti mennä salin perälle 2000 muun ihmisen taakse.

Sitten ehdotimme, että voisimme tehdä suomalaisen fanactin. Mikä hirveä käry. Kirjoitin sen ehdotuksena yhteisöön, haluten mielipiteitä siitä, kuinka moni asiaa kannattaisi. Perustelin, miksi. Herranjestas! Kamalan noloa! Ikävää! Sytkärillähän sellainen heti poltettaisiin poroksi ja revittäisiin maahan! Mitä bändikin ajattelisi? Varmaan astelisivat samantien lavalta takahuoneeseen ja ilmoittaisivat, etteivät enää ikinä tule Suomeen. Halusin keskustella. En mielestäni sytyttänyt riitaa, jollainen siitä kuitenkin tuli. Twitter oli jälleen täynnä tulenkatkuisia kommentteja, jollaista mielestäni asiallinen keskustelunaloitus ei olisi kaivannut lainkaan.

Kaikenlisäksi tämä: "Täällä ei kunnioiteta mielipiteitä puolin ja toisin." Kukaan tekijöistä ei yrittänyt tyrannisoida ajatustaan lakanasta läpi, kukaan ei sanonut niin tietääkseni yhdessäkään keskustelussa tai twiitissä - mutta siitä tehtiin samantien hirveä haloo. Loppujenlopuksi lakanan tekeminen peruutettiin. Eikö siinä ollut enemmistön mielipiteelle tarpeeksi kunnioitusta? Ei, aletaan kinaamaan seuraavasta aiheesta tai jauhetaan samasta asiasta vielä hieman lisää. Jälleen järjen kukkaset kukoistavat kuin Naantalin aurinko konsanaan.

Tämän jälkeen ulkomaalaisten fanact Wakaremichin laulamisesta sai samanlaisen vastaanoton kuin lakana. Ulkomaalaiset olivat ihmeissään, miksi juuri suomalaiset eivät halua tehdä mitään yhdessä. Aiemmin kuitenkin yhteisössä oltiin yhdessä todettu, että laulaminen on ok, koska "se ei vahingoita ketään eikä kaikkien tarvitse osallistua siihen." Mutta enää sekään ei ollut okei. Koittaisitte edes päättää.

Koko draaman kaaren lopputulos on, että:

1. Ei valotikkuja. Ne ovat NOLOJA.
2. Ei laulantaa. Se ei ole onnistunut ennenkään.
3. Ei lakanaa - nehän kuuluvat sänkyyn ja ovat vahingoittavia.
4. Ei moshata lattioilla. Sinua kuulemma potkaistaan, jos teet niin.
5. Älä tee fureja. Ne ovat mauttomia, koska olemme suomalaisia.
6. Älä kerro haluavasi eturiviin, niin säästyt "itsekäs paska"-kommenteilta.
7. Älä kilju aishiterua! Vielä paljon nolompaa kuin valotikut!
8. Älä hiiskahdakaan MC:n aikana ... Tai Ruki suuttuu ja lähtee pois.
9. Älä arvostele vahingossakaan jonotustekniikkaa, vältät vain uuden paskamyrskyn siitä, että olet yksinkertaisen paska fani etkä halua tehdä mitään sen eteen, että ansaitset paikkasi salissa.
10. Keikka ei maksa liikaa eivätkä fanituotteet ole liian kalliita. Älä ainakaan sano sitäkään ääneen, koska sinunhan pitää tietää, että Japanissa keikat ovat yhtä kalliita kuin täällä - jos eivät kalliimpiakin.

.. Siinäkään ei tainnut olla vielä kaikki, mutta innolla odotan, mitä keksimme vielä lisää. Meidän keikastamme pitää tulla ikimuistoinen, paras mahdollinen ja niin edelleen. Estämme siis kaiken, mikä jonkun mielestä saattaisi olla paha asia ja itse voimme käyttäytyä keikalla sitten miten haluamme. Eikö vain?

Mutta okei, näin tiivistettynä: En halua enää yhdenkään ihmissuhdedraaman alkavan vain, että nämä draamat menevät liian henkilökohtaisiksi, koska sitä on jo tapahtunut. Toiset ovat itkeneet, toiset ovat viiltäneet ja minkä takia? Sen, ettei asioita voida selittää tai niistä ei voida edes yrittää jutella rauhanomaisesti, vaan pitää joukolla hyökätä heikompien niskaan. Yrittäisitte edes ajatella muita, pyydän. Tällä tavalla ei karkoiteta kuin suuri joukko muita faneja pois kuvioista, ellei jopa koko skenen fanikannasta. Eikä se hyödytä ketään, päinvastoin. Täällä ei ole vain muutamia ihmisiä, joilla on valta ja oikeus kohdella muita miten tahansa ja milloin tahansa, kun vain itse sitä haluavat. Hyvä fani kunnioittaa muita kaltaisenaan ja auttaa toisia ihmisiä, jos heillä on jotakin kysyttävää jostakin. Se on tie myös aitoon kohteliaisuuteen, joka ei vaadi paljon - käytöstavat on ylipäätään luotu sitä varten, että meidän kanssakäymisemme helpottuisi mahdollisimman paljon.

Kiitos, olen puhunut. Kommentoida saa vapaasti, niin voidaan keskustella aiheesta lisää (tänne en ota enää yhtäkään riitaa tai draaman aloitusta vastaan, koska yritän vain saada ihmiset käsittämään, kuinka helvetin tyhmistä asioista riitelemme), koska tässä ei ole vielä kaikki, mitä haluaisin asiasta sanoa.

Tältä illalta tämä kuitenkin riittänee. Itse siirryn taka-alalle kaikesta the GazettEn keskustelusta sille tarkoitetuissa yhteisöissä, mutta minut saa kiinni Twitteristä ja profiilisivuni kautta, jos jollakulla on asiaa aiheesta.

Toivon, että kaikki osaisivat takoa järkeä hieman pieniin pääkoppiinsa ja välttää sitä paskavirtaa selän takana. Asioista voidaan keskustella suoraan ja arvostan jokaista mielipidettä, jonka saan tekstistäni vastaan. Tosin vain sillä ehdolla, että ne ovat järkevästi perusteltuja ja ymmärettäviä.

Nyt keräillään biisiehdotuksia videolle, joten tule ehdottamaan mitä haluaisit kuulla videolla ja liity mukaan projektiin! Vielä on runsaasti aikaa tehdä oma bändilappu mukaan ja lähettää se meille, niin saat pärstäsi ja lappusi mukaan muiden jrock-fanien sekaan ehkä lempibiisisi soidessa taustalla! (Hyvällä tuurilla tietenkin.)

Rintaa pakottaa, kyyneleet valuvat poskia, kurkussa on palanen. En saa henkeä vieläkään. Onko tämä unta?

... Yhtäkkiä kaikki on niin todellista. Lupaukset ja uskomukset siitä, ettei Gazette palaa enää koskaan Suomeen, ovat nyt mitätöityjä .. Loputon kyynelien valtameri on saanut päätöksensä, vaikka toisaalta tuntuu, että nyt se saa virallisen luvan jatkua vain yhä vuolaampana mitä se edes on ollut.

Vuosi sitten uskoin menettäneeni suhteeni rakkaimpaani. Bändiin, joka muutti koko elämäni päälaelleen. Sen takia olen oppinut paljon uutta, muuttunut enemmän sismmältäni kuin koskaan olisin voinut kuvitella, saanut liudan uusia ystäviä ja ikimuistoisia hetkiä heidän kanssaan.

Ajatus siitä, että en kuitenkaan näkisi heitä koskaan liveä tuijottaessani päivästä toiseen, riipaisi rintaani aina yhä isomman ja isomman loven. Tuska, jonka saatoin kokea silloin joka ainoa kerta, oli jotakin järkyttävää. Sitä ei voinut itsekään ymmärtää, miten tärkeästä asiasta puhui. Ei kuvitellut, että kukaan muukaan ymmärtäisi, mitä ajatteli. Nyt joukkohysteria on kääntänyt ajatukseni päälaelleen: Täällä on valtavasti ihmisiä, jotka ymmärtävät täysin, mitä tunnen. Täällä on ihmisiä, joille Gazette on aivan yhtä tärkeä kuin itsellenikin se on. Täällä on ihmisiä, jotka palvovat mahtavaa musiikkia tekeviä vanhenevia miehiä polvet verillä ja haluavat heidän tulevan Suomeen, hinnalla millä hyvänsä.

Nyt unelmamme ovat käyneet toteen. Voin vain kiittää kaikkia täydellisistä hetkistä Gazetten parissa ja toivottavasti niitä tulee keikkaan mennessä vielä paljon lisää. Tehdään illasta, jona nämä miehet astuu jälleen Suomessa lavalle, täydellinen. Täytetään unelmamme kokonaan, tehdään siitä ikimuistoinen tapahtuma.

Joten, kiitos. Kiitos ihmisille, kiitos JrockSuomelle, joka mahdollistaa meille tämän tapahtuman, kiitos Gazettelle - kiitos kaikille, jotka lukevat merkintäni.

Jenlaynin uusi biisi ja promokuvat vihdoinkin julkaistu! Juokse heti katsomaan, voin vakuuttaa, että aivan upeaa kamaa luvassa. ♥

Ja Finale tullaan kuulemaan myös 09.05. Glorialla, Plunklockin keikan yhteydessä! (:

WE WANT JROCK BANDS TO FINLAND! - videoprojekti

Koska videoprojektin vaikuttamisen mahdollisuuksista ja toteuttamisesta on ollut paljon kohua, selvenämme asiaa vielä hieman seuraavalla lisäyksellä tietoihin. Toivottavasti tästä on apua!

11.03.2013: Jrock-keskustelun kuuma peruna!

Projektin pääasiallisena tarkoituksena on siis saada näkyvyyttä jrock-skenelle ja fanien mielipiteille sekä ideoille jrockin säilyttämiseksi Suomessa sosiaalisessa mediassa. Yritämme saada huomiota erikoisesti myös bändeiltä, joita haluaisimme Suomeen keikkailemaan.

JOS projekti saadaan kunnialla päätökseen, tulemme olemaan yhteyksissä VIRALLISIIN tahoihin (keikkajärjestäjiin, ehkä myös bändeihin tms.) Myös eniten mainintoja saaneiden bändien saapumista Suomeen yritetään edistää vielä varsinaisen projektin päättymisen jälkeen jatko-projekteilla, koska tämä ei jää tähän!

Kaikki mitä tarvitsemme on kuitenkin SINUN, ystäviesi ja tuttujesi panostus! Vain tarpeeksi suurella porukalla voimme saada aikaan todellisia ihmeitä. Tervetuloa mukaan!