IRC-Galleria

Naiset tiskaavat.
Naiset aina vain meikkaavat.
Naiset viikkaavat vaatteet ja siivoavat.
Naiset kantavat pöytään ruuan.
Naiset pitävät lapsista huolta kotona.
Naiset aina loukkaantuvat kaikesta.
Naisilla on taas kuukautiset.

Miehet eivät pidä shoppailusta.
Miehet eivät pohdi ulkonäköään.
Miehet vain juovat kaljaa.
Miehet tykkäävät ajaa autoilla.
Miehet eivät itke.
Miehet ajattelevat aina vain seksiä.
Miehet ovat rentoja kavereita.

Pojat ovat aina poikia.

Mutta vain tytöistä tulee naisia.

Eivätkä pojat ja tytöt voi olla keskenään koskaan "vain ystäviä." Hymyilen vain itsekseni. Eikä maailma paremmaksi muutu, jos sitä ei paremmaksi tee. Eivätkä käsitykset sen viisaammiksi muutu, jos ei sitä viisaammaksi koskaan kouluteta.

Olen käyttänyt harvinaisen usein sanontaa "se vain kaipasi naisen kosketusta" viime aikoina ja ilkikurisesti vihlaissut aina johonkin sukupuolten välisiin stereotypioihin liittyvän vitsin, kun sille on tullut pienikin tilaisuus. Ihan vain toisen reaktion nähdäkseni - pystyykö toinen kumoamaan sen vai ei? Useimmiten ei pysty, vaikka syytä siihen olisikin. Samaan aikaan olen yrittänyt opetella laittamaan ruokaa ja siivonnut, mitkä molemmat ovat sellaisia asioita, mitä en kotona saisi millään aloitettua. Ajatuskin masentaa, koska en tällä menolla tule olemaan koskaan unelmien vaimoainesta. Sellaista kliseistä vaimoainesta, mitä yhteiskunta minua vaatisi ainakin olemaan yleistyksiensä mukaan. Eipä sellaista olisi minusta ystäväni (miespuolinen kuitenkin) ikinä uskonutkaan - mitä, sehän tekee jotain! Mitä! Ihan uskomatonta!

Ihan totta, että muutama vuosi sitten olisin ilomielin pistänyt jonkun muun tekemään kaiken puolestani ja itse maannut sohvalla palveluksia odottaen. Nyt on silti pakko sanoa, että ilmeisesti tytöstä on nyt vihdoin tulossa nainen - hän lopulta nöyrtyy tekemään sen, mitä naisen tuleekin tehdä. Ilman naisen työtä mistään ei tule mitään ja sitä ilmeisesti miehetkin odottavat. Kotiorjaa itselleen.

Todellisuudessa, vaikka miehet uskoisivat edelleen olevansa se voimakkaampi alfarotu, heidän on täytynyt ruveta nykymaailman paineiden edessä katsomaan vähän muunkin perään kuin oman itsensä ja ideoidensa. Heidän täytyy opetella samalla tavalla laittamaan ruokaa, ajattelemaan ulkonäköään toista sukupuolta miellyttääkseen, ymmärtämään paremmin vaatteidensa päälle ja pitämään paikat siistinä. Toisilta miehiltä tämä tulee luonnostaan, mutta toisien täytyy tehdä töitä sen eteen, että se tulee heiltä ikään kuin luonnostaan, vaikka totuutta onkin vaikea puijata piiloon.

Ainakin he ovat huomanneet, että mikä tahansa ei kelpaa. Ja myös toisinpäin: Jos mies katsoo itsensä perään, ei hänellekään mikä tahansa kelpaa. Mutta, jos kummankaan sukupuolen edustaja ei tee mitään minkään eteen, ei voi vain istua ja odottaa pöydän ääressä tarjottimella gourmet-ateriaa - jos ei tuuri käy, saa kohta kuvaansa ihmetellä pelkän tarjottimen pinnasta. Se yleistys sentään pätee niin naisten kuin miestenkin kohdalla.

Tottakai se, että molemmilta sukupuolilta on ruvettu vaatimaan paljon enemmän kuin ehkä ennen on vaadittu, rikkoo sukupuolien välisiä stereotypioita tehokkaasti, mutta samaan aikaan se vahvistaa niitä entistä pysyvämmiksi käsityksiksi sukupuolien välisistä eroista. Samaan aikaan, kun mies tai nainen ryhtyy näkemään vaivaa itsensä eteen, hän hakeutuu niiden stereotypioiden pariin, jotka ovat jo luotuna ja yrittää ymmärtää, mitä häneltä todella vaaditaan, jotta hän tulisi hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Ja siinä vaiheessa, kun miehet kuumeisesti pohtivat kuinka monta kertaa viikossa pitää käydä salilla ja naiset miettivät kuinka hyviä heidän tulee olla kokkaamisessa, stereotypiat värittävät värikirjoja toistaan kirkkaammilla vastaväreillä. Mies ja nainen ovat biologisesti toisistaan eriäviä olentoja, muita totuuksia ei ole. Mies ja nainen kuuluvat toisilleen ja heidän tulee tehdä lapsia keskenään, jotta rotumme loistokausi jatkuisi. Onko pakko? Kuka sanoo, että on pakko? Esihistoriallinen viettimmekö vai? Pankaa, niin kaikki ratkeaa? Ei, jokainen käsittää nykymaailmassa omalla järjelläänkin, että eivät ne ongelmat nykyään pelkästään naimalla ratkea.

Pitää olla myös järkeä, sivistyneisyyttä ja kykyä harkintaan. Omien viettien huijaamista harrastetaan kaikessa, mutta silti niitä kohden mennään kuin törmäilyautoilla huvipuistossa. Pelin säännöt ovat vain hieman muuttuneet.

Siinä rytäkässä on vaikeaa muistaa, että yleistyksien perässä juoksemista tärkeämpää olisi avata suunsa, kertoa ajatuksiaan toiselle ihmiselle ja mikä tärkeämpää, kuunnella myös toisen mielipiteitä itsestään. Nykyisiä stereotypioita parempi ja lohduttomampi yleistys voisi olla, että sukupuolet eivät ole lähellekään niin erilaisia keskenään, että heistä voisi ylipäätään luoda pysyviä stereotypioita. Nimittäin ainakin se meissä kaikissa on samaa, että kaipaamme hyväksyntää, mutta silti emme usko siihen mitä vastakkaisen sukupuolen edustaja meistä sanoo (jos se vähääkään poikkeaa jo luomastamme kuvasta siitä, miten asioiden pitäisi olla.) Jos uskoisimme ja kuuntelisimme, voisimme vain rauhoittua ja tehdä niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.

Mutta ei, mene salille, ettei sinulle kasva kaljamahaa, typerä mies!
Ja sinä ihana nainen, olet luonnonkaunis (ainakin meikattuna)!

Joten siinä missä olemme sukupuolten välisten erojen eksperttejä, voisi todeta, että olemme vain stereotypioiden väkisin vääntäjiä.