IRC-Galleria

Sanon nyt ensisanoikseni, että en ole #gazettebutthurts.

Olen vain fani, joka halusi omin silmin todistaa Gazetten fanien olevan rationaalisia, positiivisella tavalla sosiaalisia ja vastuuntuntoisia nuoria.

Joudun kuitenkin toteamaan, että valitettavasti kaikki toiveeni siitä olivat turhia. Olen pahoillani siitä itseni kuin kaikkien muidenkin puolesta. Me rakastamme samaa bändiä ja sen, jos ylipäätään jonkun, pitäisi tehdä meistä yhtenäisen ja helposti lähestyttävän massan toisiaan kunnioittavia faneja. Se on minun unelmani. Se on ollut sitä vuosia.

Olen rakastanut, vihannut, surrut ja nauranut tätä maailmaa Gazetten sekä heidän faniensa takia. Nyt tunnen ainoastaan pettymyksen repivän rintaani. Pettymyksen, joka saa minut irrottautumaan lähes kokonaan armaasta fandomistamme. En tee sitä mielelläni, mutta minun on pakko - jotta voin suojella omaa mielenterveyttäni ja julkikuvaani ihmisenä. Samalla teen liikkeen, jota en ikimaailmassa uskonut tekeväni.

Ajattelin ensin kirjoittaa aiheesta viralliseen blogiini, jotta kaikki näkisivät sen. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan siitä tänne, vaikka erosin eilen koko IRC-Gallerian keikkayhteisöstä. Keikasta on ilmoitettu tarkalleen ottaen nyt 18 päivää sitten. Sinä aikana olen listannut kaikki ne draamat, joita olemme jo saaneet aikaan: Sain niiden luvuksi yhteensä 16. En siis ihmettele, että taholla, jos toisellakin, pää alkaa lahoamaan näihin kaikkiin väärinkäsityksiin ja varsinkin siihen, kun toiset fanit eivät välttämättä edes halua ymmärtää oikein mitä joku toinen on tarkoittanut. Jos jonkun kommentissa ei ole noin kokonaisuudessaan mitään vikaa, kohu pitää vähintäänkin nostaa yhdestä lauseesta, joka esiintyy tekstin seassa. Makes sense, huh?

Näissäkin asioissa kuitenkin pätee vain yksi ja sama sääntö, jota on toisteltu kautta aikain: "Kohtele muita kuin itseäsi tahtoisit kohdeltavan." Voit heittää kommentin yhteisöön, mutta tuskin samaan aikaan suurella kiihkolla ajattelet, että onpas mukavaa, kun saan kasan ernuja ragettamaan samantien niskaani ja heittämään siitä "hauskaa" läppää Twitteriin! Ja juuri tällä tavalla muutaman viikon sisään on käynyt jokaiselle, joka on yrittänyt selittää jotakin yhteisöissä.

Toisinsanoen; Me puhuimme aluksi jonotusnumeroista. Kiihko alkoi, kun joku sanoi haluavansa eturiviin. Joku halusi jonottaa kauemmin ja varmistavan sillä paikkansa. Eihän se käy! ELI aletaanpa heittämään paskaa siitä niskaan, miten itsekkäitä ihmiset ovat, koska he kertoivat vain mielipiteensä siitä, miten he haluaisivat jonotuksen omalla kohdallaan toteutuvan ja minne keikalla haluaisivat mennä. Parempi fani oli kuitenkin automaattisesti se ihminen, joka totesi haluavansa ehdottomasti mennä salin perälle 2000 muun ihmisen taakse.

Sitten ehdotimme, että voisimme tehdä suomalaisen fanactin. Mikä hirveä käry. Kirjoitin sen ehdotuksena yhteisöön, haluten mielipiteitä siitä, kuinka moni asiaa kannattaisi. Perustelin, miksi. Herranjestas! Kamalan noloa! Ikävää! Sytkärillähän sellainen heti poltettaisiin poroksi ja revittäisiin maahan! Mitä bändikin ajattelisi? Varmaan astelisivat samantien lavalta takahuoneeseen ja ilmoittaisivat, etteivät enää ikinä tule Suomeen. Halusin keskustella. En mielestäni sytyttänyt riitaa, jollainen siitä kuitenkin tuli. Twitter oli jälleen täynnä tulenkatkuisia kommentteja, jollaista mielestäni asiallinen keskustelunaloitus ei olisi kaivannut lainkaan.

Kaikenlisäksi tämä: "Täällä ei kunnioiteta mielipiteitä puolin ja toisin." Kukaan tekijöistä ei yrittänyt tyrannisoida ajatustaan lakanasta läpi, kukaan ei sanonut niin tietääkseni yhdessäkään keskustelussa tai twiitissä - mutta siitä tehtiin samantien hirveä haloo. Loppujenlopuksi lakanan tekeminen peruutettiin. Eikö siinä ollut enemmistön mielipiteelle tarpeeksi kunnioitusta? Ei, aletaan kinaamaan seuraavasta aiheesta tai jauhetaan samasta asiasta vielä hieman lisää. Jälleen järjen kukkaset kukoistavat kuin Naantalin aurinko konsanaan.

Tämän jälkeen ulkomaalaisten fanact Wakaremichin laulamisesta sai samanlaisen vastaanoton kuin lakana. Ulkomaalaiset olivat ihmeissään, miksi juuri suomalaiset eivät halua tehdä mitään yhdessä. Aiemmin kuitenkin yhteisössä oltiin yhdessä todettu, että laulaminen on ok, koska "se ei vahingoita ketään eikä kaikkien tarvitse osallistua siihen." Mutta enää sekään ei ollut okei. Koittaisitte edes päättää.

Koko draaman kaaren lopputulos on, että:

1. Ei valotikkuja. Ne ovat NOLOJA.
2. Ei laulantaa. Se ei ole onnistunut ennenkään.
3. Ei lakanaa - nehän kuuluvat sänkyyn ja ovat vahingoittavia.
4. Ei moshata lattioilla. Sinua kuulemma potkaistaan, jos teet niin.
5. Älä tee fureja. Ne ovat mauttomia, koska olemme suomalaisia.
6. Älä kerro haluavasi eturiviin, niin säästyt "itsekäs paska"-kommenteilta.
7. Älä kilju aishiterua! Vielä paljon nolompaa kuin valotikut!
8. Älä hiiskahdakaan MC:n aikana ... Tai Ruki suuttuu ja lähtee pois.
9. Älä arvostele vahingossakaan jonotustekniikkaa, vältät vain uuden paskamyrskyn siitä, että olet yksinkertaisen paska fani etkä halua tehdä mitään sen eteen, että ansaitset paikkasi salissa.
10. Keikka ei maksa liikaa eivätkä fanituotteet ole liian kalliita. Älä ainakaan sano sitäkään ääneen, koska sinunhan pitää tietää, että Japanissa keikat ovat yhtä kalliita kuin täällä - jos eivät kalliimpiakin.

.. Siinäkään ei tainnut olla vielä kaikki, mutta innolla odotan, mitä keksimme vielä lisää. Meidän keikastamme pitää tulla ikimuistoinen, paras mahdollinen ja niin edelleen. Estämme siis kaiken, mikä jonkun mielestä saattaisi olla paha asia ja itse voimme käyttäytyä keikalla sitten miten haluamme. Eikö vain?

Mutta okei, näin tiivistettynä: En halua enää yhdenkään ihmissuhdedraaman alkavan vain, että nämä draamat menevät liian henkilökohtaisiksi, koska sitä on jo tapahtunut. Toiset ovat itkeneet, toiset ovat viiltäneet ja minkä takia? Sen, ettei asioita voida selittää tai niistä ei voida edes yrittää jutella rauhanomaisesti, vaan pitää joukolla hyökätä heikompien niskaan. Yrittäisitte edes ajatella muita, pyydän. Tällä tavalla ei karkoiteta kuin suuri joukko muita faneja pois kuvioista, ellei jopa koko skenen fanikannasta. Eikä se hyödytä ketään, päinvastoin. Täällä ei ole vain muutamia ihmisiä, joilla on valta ja oikeus kohdella muita miten tahansa ja milloin tahansa, kun vain itse sitä haluavat. Hyvä fani kunnioittaa muita kaltaisenaan ja auttaa toisia ihmisiä, jos heillä on jotakin kysyttävää jostakin. Se on tie myös aitoon kohteliaisuuteen, joka ei vaadi paljon - käytöstavat on ylipäätään luotu sitä varten, että meidän kanssakäymisemme helpottuisi mahdollisimman paljon.

Kiitos, olen puhunut. Kommentoida saa vapaasti, niin voidaan keskustella aiheesta lisää (tänne en ota enää yhtäkään riitaa tai draaman aloitusta vastaan, koska yritän vain saada ihmiset käsittämään, kuinka helvetin tyhmistä asioista riitelemme), koska tässä ei ole vielä kaikki, mitä haluaisin asiasta sanoa.

Tältä illalta tämä kuitenkin riittänee. Itse siirryn taka-alalle kaikesta the GazettEn keskustelusta sille tarkoitetuissa yhteisöissä, mutta minut saa kiinni Twitteristä ja profiilisivuni kautta, jos jollakulla on asiaa aiheesta.

Toivon, että kaikki osaisivat takoa järkeä hieman pieniin pääkoppiinsa ja välttää sitä paskavirtaa selän takana. Asioista voidaan keskustella suoraan ja arvostan jokaista mielipidettä, jonka saan tekstistäni vastaan. Tosin vain sillä ehdolla, että ne ovat järkevästi perusteltuja ja ymmärettäviä.