Sä olit liian ihastunut ittees
ja siihen kuumaan kattiis.
Sä olit aivan liian hyvä,
muttet joihinkin hommiin käypä,
sitten yhtäkkiä maailma sortu käsii,
tuli vaa kaikki päin yhtäkkii pläsii.
Kateellinen sana,
kaikui mun yössä,
jokaisessa päivän työssä,
hui.
Oho, tipuit laudalta,
pelistä pois ja itkulta,
eihän se mitään auta,
kun vauhtiin ollaan päästy,
eikä kukaan siltä säästy.
Kaikki on hyvin,
kateellinen sana,
silti rikkoi ansan katalan,
joten pääsin siitä mistä aita on matala,
miksi kaikki täytyi tehä nii vaikeesti,
eikä kaikki voinut olla yhdessä oikeesti?
Ihmiset tehneet juonen,
kateellinen sana,
se tuhosi kaiken.
Hauskaa juoruta,
ikkunalaseja huuruta,
piirtää se pikku sydän,
tule tänne pyydän.
Olit sä ystävä kerran,
kateellinen sana,
tuli väliimme,
erotti tiemme katkerat.
Jos silta on herkkä, voi ratketa,
se pitää korjata, ennen kuin se tuhoutuu.
Ystävistä joskus löytyy koti,
lohtu ja huoli, kaiken keskellä turva,
yksinäisyyden kaipuu,
seuran halu,
viimeinen pinnistys,
rakkaus ja hauskuus,
todellinen ystävä tulee,
pelastamaan vaikka vankilasta.
Niitä on harvassa,
ystäviä, jotka tekevät niin,
kateellinen sana,
ja taas meitä huijattiin,
mitä me tehdään ku hauskoja oltii,
ihmisiä puijattiin,
yhdessä, tiellä käsi kädessä,
välittämättä siitä mitä muut sanoivat,
aikoinaan jupisivat takanamme,
ei pitäis olla tälläsii kanoja.
Kateellinen sana ja yks päivä eteenpäin,
hutia päin, ne sanat häipyy ja unohtuu,
tulee tilalle uusia, on se osa ihmistä,
vois laskea kuusia metsästä,
kateelliset sanat,
ne silti kaikuvat mielessäin.