Minä en sopisi BB-taloon. Käyttäisin yksin kaiken lämpimän veden. Tänä aamuna suihkussa meni tunti.
Ei sieltä malta tulla ennen kuin on ihan pakko.
Minulla on ikkunalaudalla yksi kukka. Sain sen kesällä äidiltä. Olen ylpeä siitä, miten hyvin se on kasvanut. Minusta tulisi hyvä kukkakauppias. Anniinan bonsaipuu heräsi minun hoivissani eloon, vaikka kaikki luulivat sen jo kuolleen. Meillä kesähoidossa ollut Juulian rahapuukin vihersi kuin keskikesän nurmikko. Tuntui pahalta palauttaa se kesän jälkeen.
Lainasin kirjastosta Italo Calvinon postmodernin teoksen Jos talviyönä matkamies. Sitä on ihan mukava lukea, vaikkei siitä mitään ymmärräkään. Välillä tuntuu kuin siinä olisi kymmenen eri tarinaa – ja niinhän siinä tavallaan onkin. Henkilöt menevät sekaisin jo ensimmäisillä sivuilla. Rakenne on jollain tapaa rapsodinen. Erilliset osat kokonaisuudeksi muodostavat tekijät ovat Lukija – siis minä itse, ja Lukijatar, Ludmilla.
Odotan ajan kulumista, vaikka en edes tiedä miksi.
Illaksi menen töihin. Tästä kolme tuntia niin lähden.
Näin viime yönä aivan kummallista unta. Siinä taannoinen vanhojentanssiparini ajoi bussia, eikä suostunut uskomaan, että bussikorttini on oikeasti minun. Hän katsoi nimen kortin takaa, sitten henkkarini ja väitti etten minä olen siinä kuvassa. Hermostuin toden teolla ja huusin, että etkö tosiaan muka tunne minua. :) Oikeasti minulla on pitkä pinna. Hermostun vain unissa.
Minä ja Korpelan Markus olimme koulussa hyvä työpari, sillä molemmilla oli aivan äärimmäisen hyvät hermot. Vitsailimmekin aina, että meidän pitäisi lähteä mukaan Amazing Raceen. Olisimme varmasti olleet ohjelman historian tylsin pari.