Kirjoitin pitkän tarinan siitä, kuinka taitava olen käyttämään teippiä. Tekstistä tuli lopulta niin järjetön, ettei sitä voi julkaista. Junassa kirjoitin käsin ja muistivihkoon. Ei sillä ole väliä mitä kirjoittaa. Yölläkin kirjoitin. Joskus minussa on vaan niin kamalasti energiaa.
Tulin alkuviikosta Ivaloon joululomalle. Jouluun on enää viikko. Loma lyhenee kovaa vauhtia. Tapaninpäivänä lähden takaisin töihin.
Nyt on yö. En tiedä jaksanko kirjoittaa tätä merkintää loppuun saakka. On niin kamalasti ajatuksia, mutta ei mitään käsitystä siitä, miten ne ajatukset saisi luettavaan muotoon.
Aion lukea tänään vielä Juha Itkosen uutta novellikokoelmaa. Sain sen syntymäpäivälahjaksi. Sain lahjaksi myös miesten ihonhoitopaketin. En ole koskaan aiemmin juurikaan välittänyt ihoni hyvinvoinnista. Nyt olen tunnollisesti ilta toisensa jälkeen käynyt läpi hoitosarjan jokaisen vaiheen ja levittänyt kasvoilleni vuoron perään kaikki mahdolliset voiteet. Siihen menee tuhottomasti aikaa, mutta pysyypä ainakin iho raikkana ja nuorekkaana. Vuoden päästä ihoni on kuulemma jo vanheneva – siksi voidetta pitää jo nyt levittää ylöspäin suuntautuvin liikkein.
Paketoin aamulla joululahjoja. Olen aina ajatellut, etten osaa paketoida lahjoja kauniisti ja sysännyt homman joka juhlapäivä jonkun toisen niskoille. Tänä aamuna päätin itsekin kokeilla ja yllätyin lopputuloksesta. Sain aikaan yllättävän hienoja paketteja. Huomasin, että teippiä ei työssä kannata säästellä ja että sitä voi käyttää myös nauhojen ja itsetehtyjen rusettien kiinnittämiseen. Siitä sain ajatuksen teippitekstiin, johon tämän merkinnän alussa viittasin. :)
Nukahdin. Heräsin juuri. Nyt on jo päivä. Kannoimme Teron kanssa joulukuusen sisään. Nyt on lattia täynnä neulasia. Niistähän se joulutunnelma syntyy.
Kuusta pitää sahata ennen kuin sen voi asettaa kuusenjalkaan. Tyvestä on hyvä ottaa pätkä pois. Kannattaa irrotta myös alaoksat, jotta kuusi mahtuisi paremmin jalustaansa. Järkevää on sahata myös pitkittäin – keskeltä vartta, ainakin kymmenen senttiä. Silloin imupintaa on enemmän. Kuusi imee ensimmäisen yön aikana hyvinkin pari litraa vettä.
Mitä ihmettä minä oikein puhun?
Kello on jo yli kymmenen. Nukuin melkein yhdeksän tuntia. Minulla ei ole enää stressiä. En ole yskinyt aamuisin niin kuin aina Oulussa. Ei se mitään yskää ole, vaan stressireaktio. Tuleekohan se takaisin kun palaan töihin?
Kirjoitin ensin vahingossa että palan töihin. Tottahan sekin on. Tammikuussa minulla on 27 työvuoroa. Kollega vaihtaa firmaa; minä perin kaikki hänen työnsä.
Nyt otan kahvia. Kohta lähden kirjastoon. Tahdon lukea Lapin Kansan ja Kalevan. Tänne ei tule muuta kuin Suomen Kuvalehti ja Aku Ankka.