IRC-Galleria

haudihau!
Musta alkaa jopa tuntua, etten halua tän loppuvan. Tän lukemisen! En oo nimittäin vielä koskaan elämäni aikana ollu näin fiksu. ;) Tai kyllähän mä nyt koulussa loistin, mutta tää on eri juttu. Tuntuu ihan loistavalta, mite paljo mieleen saakaan mahtumaan asioita. Ja oon aivan ihastuksissani Rousseaun teksteihin, mutta toisaalta tekis mieli repiä sivut välillä, kun puhe kääntyy lapsen manipulaatioon tai naisen asemaan. Mutta mutta tulee pitää mielessä, ettei Rousseau väheksynyt naista, se piti miestä ja naista samanarvoisena aristoteelisessä vajavuusteoreettisessä mielessä. =D Ja se raasu ei vaa keksiny naiselle muuta paikkaa ku kasvaa lasta ja miestä varten. Toisaalta, mun mielestä mies saakin olla viisaampi, ei oo mulla ainakaan mitään tarvetta päteä. Oikeastaan toivon sitä.

Alun alkujaan ihastelin Rousseaun ajatuksia lasten kasvattamisesta juuri siksi, että hän kuvailee lapsuuden vapaaksi kaikesta yhteiskunnan taholta tulevista paineista. Lasta ei tarvitse pakottaa oppimaankaan, vaan oppimisen tulisi lähteä lapsen omasta halusta. Ikään kuin lapsi toisi kirjan äidilleen, ja vaatisi äitiä kertomaan, mitä kirjaimet tarkoittavat. Aivan uskomatonta! Tavallaan peilaan tätä omaan historiaani, jolloin olen mielestäni istunut oppitunneilla väkisin ja täysin tukahdutettuna. Tämä johtuen erityisesti siitä, että tajusin vasta lukion jälkeen, että ehkä minulla oli vielä huomattavasti enemmän vaikeuksia istua hiljaa ja kuunnella kuin keskiverto-oppilaalla.

Eiköhän tällä perisuomalaisella "istu ja ole hiljaa"- kasvatusmetodilla saada aikaan enemmänkin koulukielteisyyttä kuin oppimisen iloa. Vasta nyt pääsykokeisiin lukiessa voin ensi kertaa pitkään aikaan sanoa kokevani huomattavaa oppimisen riemua! Tällä kertaa olenkin saanut muotoilla oppimisen omalla tavallani, olen laulellut mukavia pätkiä vaikeista luetteloista ja maalannut eri teorioita. Voi kerta kaikkiaan haluaisin muuttaa koko Suomen koululaitoksen!!

Mutta ensin menen nukkumaan.. :D