IRC-Galleria

Tulla tupsahdin tuolta Helsingin yöstä sisään kotomajaani ihanaisen eevan luokse. Kohta on tämäkin leikki takana ja lähden kotia kohti. Tavallaan harmittaa, että kaikki on ohi. Luettu on ainakin enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Jos en pääse sisään, ei se tarkoita sitä, ettenkö voisi olla tyytyväinen panokseeni. Siitä sain iloa kauhakaupalla.

Tuntuu, että kaikki soljuu eteenpäin jonkun korkeamman kautta. Saan ensinnäkin olla iloinen siitä, että talvi on ohi. Tämä talvi oli minulle erityisen pitkä ja synkkä. Alanvaihdos päällimmäisenä syynä toi mustia pilviä elämääni. Muita syitä en jaksa muistaa, eivät ne loppujen lopuksi niin merkittäviä olleetkaan.

Olin viime viikon Jyväskylässä, maailman kauneimmassa kaupungissa. ;) Olen asennoitunut elämään eri tavalla kuin ennen. Koko pienen ikäni IhMiSet, ovat olleet elämäni täytettä. Melkein kaikki asiat kulminoituivat sosiaalisiin suhteisiin. Tällä hetkellä tärkeintä on, että olen onnellinen uudessa kaupungissa enkä jaksa ottaa suurempia murheita siitä, tutustunko uusiin ihmisiin vaiko enkö tutustu.

Koskaan ennen en ole luottanut siihen näin vahvasti, että kaikki asiat järjestyvät. En mitenkään voinut luottaa, että elämä kulkisi eteenpäin jos hölläisin ohjaksia. Mutta meneehän se. :D Ja vielä parhaalla mahdollisella tavalla. Olen saanut aivan äärettömän paljon itseluottamusta viime aikoina. Pahin kritiikkini kohde valmennuskurssilla on se, että olen mahdottoman vahva persoona. Mielenkiintoista!

haudihau!
Musta alkaa jopa tuntua, etten halua tän loppuvan. Tän lukemisen! En oo nimittäin vielä koskaan elämäni aikana ollu näin fiksu. ;) Tai kyllähän mä nyt koulussa loistin, mutta tää on eri juttu. Tuntuu ihan loistavalta, mite paljo mieleen saakaan mahtumaan asioita. Ja oon aivan ihastuksissani Rousseaun teksteihin, mutta toisaalta tekis mieli repiä sivut välillä, kun puhe kääntyy lapsen manipulaatioon tai naisen asemaan. Mutta mutta tulee pitää mielessä, ettei Rousseau väheksynyt naista, se piti miestä ja naista samanarvoisena aristoteelisessä vajavuusteoreettisessä mielessä. =D Ja se raasu ei vaa keksiny naiselle muuta paikkaa ku kasvaa lasta ja miestä varten. Toisaalta, mun mielestä mies saakin olla viisaampi, ei oo mulla ainakaan mitään tarvetta päteä. Oikeastaan toivon sitä.

Alun alkujaan ihastelin Rousseaun ajatuksia lasten kasvattamisesta juuri siksi, että hän kuvailee lapsuuden vapaaksi kaikesta yhteiskunnan taholta tulevista paineista. Lasta ei tarvitse pakottaa oppimaankaan, vaan oppimisen tulisi lähteä lapsen omasta halusta. Ikään kuin lapsi toisi kirjan äidilleen, ja vaatisi äitiä kertomaan, mitä kirjaimet tarkoittavat. Aivan uskomatonta! Tavallaan peilaan tätä omaan historiaani, jolloin olen mielestäni istunut oppitunneilla väkisin ja täysin tukahdutettuna. Tämä johtuen erityisesti siitä, että tajusin vasta lukion jälkeen, että ehkä minulla oli vielä huomattavasti enemmän vaikeuksia istua hiljaa ja kuunnella kuin keskiverto-oppilaalla.

Eiköhän tällä perisuomalaisella "istu ja ole hiljaa"- kasvatusmetodilla saada aikaan enemmänkin koulukielteisyyttä kuin oppimisen iloa. Vasta nyt pääsykokeisiin lukiessa voin ensi kertaa pitkään aikaan sanoa kokevani huomattavaa oppimisen riemua! Tällä kertaa olenkin saanut muotoilla oppimisen omalla tavallani, olen laulellut mukavia pätkiä vaikeista luetteloista ja maalannut eri teorioita. Voi kerta kaikkiaan haluaisin muuttaa koko Suomen koululaitoksen!!

Mutta ensin menen nukkumaan.. :D

Mooi!
Mulla on asenneonkelma helsinkiä kohtaan. Mä luulen, etten tykkää hesalaisista. Tää on hyvin epätyypillistä mulle, koska yleisesti tykkään kaikist ihmisist kauhiasti. ;) Mutta mä mitään muuta tee täällä ko eksyn joka paikkaan. Sit ku puhuu noitte kaa samaa kiält, ni sit ei oteta oikeena turistina. plääh. No ei kai. Tykkään sentään, mut joku tässä on, et turkkulaiset ei stadist nii tainnu polovilleen. Nyt en oo asennettain päättäny, koska toisaalta tääl o mukavii kamui jokunen kappale, ja tykkään olla tos rannas, joku ranta tos keskustan viäres. Tai yleensä se, et on merta aikast palijo, ni se tekee kotosan olon.

Olen ylittäny itteni kaikilla tavoilla. Oon lukenu paljo ja sit viä se, että en oo pariin viikkoon käyny tuskin missään. Tai sillee, et oon oikeesti karsinu sosiaalisesta elämästä.. no lähes tulkoon kaiken. Mut kaikki menee sen edelle, et oon ens vuonna yliopistossa. =D hurraa!! Karsinu ja karsinu, olen lopettanut sosiaalisen elämän. Tänään olen puhunut vaa puhelimes, ja yks mummo kysy osotetta ku pääsin ovesta 10 minuutiks ulos. jeaaaaa. uhuuu mitä elämää. Mut en tajuu, mulle tää on ihan okei.. ;)

Nyt on tullu iltaseen tai yöhön vähä liikaa luettua, pitäs kääntää kelloa toiseen suuntaan. Mut tuntuu, et on illalla nii hermostunu, ettei sais unta kuitekkaa ennen ku oikeest uni o silimäs. Tää o ihanaa. Loistavaa. Tykkään oppia! Ja just sillee, et ennen aattelin, et joo-o, oon nyt päässy ammattikorkeeseen, et tää on nyt tää taso, mihi mä pääsen. Ja ajattelin jopa tyytyä siihen!!! ;D Mut ei kerta kaikkiaan, on vähä ajatukset muuttunu. Toisaalta Mä rrrrrakastan tätä.

mooo!
ennen en tienny, mitä flow-ilmiö merkittee käytännössä, mutta lähellä oon nyt käyny, ja vieläpä näitte kasvatustieteitte kans. ei millää tuo kello meinaa riittää mun päivään. ;) vaikken edes astunu kymmentä metriä ulko-ovea pidemmälle. hieman harmittaa, että tää sosiaalinen puoli helsingissä kärsii, ei täällä tuu VARMASTIKAAN uudestaan käytyä.. hööh! mutta kyllä mä kuitenkin opiskelupaikan valitsen sen sijaan. melkosen yksinäistä tosin, kun ei viitti mihinkään lähteä ku vaan aineiston kanssa ollaan. hieman eri tavalla olis turussa, siellä vois helposti lähteä ajamaan kaverin luo. mutta EN valita. :)

mitäs muuta, kaikki rullaa. mulla on niin täydellisiä kämppiksiä, ettei kellään. mä en voi ymmärtää, miten onnekas oon: eeva helsingissä ja sanna turussa. todella helmeilevää! missähän näitä tyttöjä tuotetaan? ja rosa-huippumalli kotona. ei mene hullummin, ei tosiaan!

tänään maalasin öljyväreillä käsitekarttoja, tulee ainakin uus ulottuvuus tähän opiskeluun. ihan järkyttävää muuten, sanoin erikille ku se halus välttämättä kuulla totuuden, että pidän itseäni todella onnekkaana, että me ei olla yhdessä. todella oudoista asioista mäkin iloni revin, mutta tää on mahtavaa! en todellakaan edes jaksa muistaa enempää, voi poikaparkaa kuitekki. jumalal on tapana pitää huolta. ;)

hyviä öitä, hyvä että kahdeksi ehtii nukq. :D

Jeah.

Nyt tuntuu ihan paskalta idealta koko homma. Sattuu ihan vietävästi. Olin leikkausarven poistossa tyksissä (sydämen eteisväliseinän aukko beibenä, sellanen on kaikilla, mut mun ei menny umpeen). Sain sen julkiselta puolelta ilmaseksi. Ei meinaa jaksaa olla mitenkään päin enää!! Haittasko se sittekkää niin paljon tätä elämätä? Tän kivun verran??

Ei kerta kaikkiaan, kuka lukis nää pääsykoemateriaalit????

Il-taa!
Oon ollu ihan huippuonnellinen Sannan kämppiksenä. Olen taas kääntynyt Jyväskylän puoleen. En uskalla hakea Turkuun sen matikkalinjauksen vuoksi. Eipä tässä hätiä mitiä, sieltä voi hakea siirtoa Turkuun, joka ei toisinpäin olis mahdollista. Kesä tulossa, kesä ja kärpäset. :) Seuraava vuosi Jyväskyässä ja sit kesä kotona. Pah, ei tunnu missään. ;)

Hei!
Tulin kotiin muumimaailman taikatalvesta nuutuneena, mutta äärettömän onnellisena. Mitä ihmettä mä turhia opiskelen, kun olisin onnellinen koko elämäni tässä työssä. Tiedät, jos tiedät. Ja asumme Sannan kanssa tässä 40 neliössä kämppiksinä. Uskomattoman mukavaa tämäkin! Odotan muumikesää kuin kuuta nousevaa. Mitenkään ei voi selittää sitä, kuinka mahtavaa on istua Naantalin kahviloissa töitä ennen ja jälkeen ja pyöräillä lyhyet matkat jokirantaa pitkin. Kunpa olisi jo kesä ja olisin saanut hyväksytyt pääsykoetulokset. Mitään muuta en elämältä tarvitse. :)

Terve!
Hmm. Katoin äsken taas jotain pikkulasten kuvia jostan etelän maista. Tää menee ihan sekasin.. Mietin vaan tässä, että toisaalta harjottelu jossain sairaalassa keskellä viidakkoa ei tunnukkaan hassummalta. Siinä vois pelastaa ihmisiä. Olin just päässy kirkkaasti kasvatustieteiden maailmaan. Ainakin luennot kiinnostaa mua paljon enemmän tällä saralla. Teatterikorkeaan haku taitaa jäädä tällä kertaa.., olin harkinnut sitä. En pääsis okl:ään, jos hakisin sinne ja tekisin jotain ennakkotehtäviä monin kappalein. En epäile hetkeäkään, ettenkö pääsis okl:ään. Tää on näitä skitsoja juttuja.. en epäillyt sekuntiakaan, ettenkö olisi päässyt muumimaailmaankaan töihin, ja niinhän siinä kävi. Sillon neljä vuotta sitten oli itsevarmuus siinä alueella riittävä, nyt on hakukokeen vuoro. Lukiosta suoraan mulla ei olis ollut mitään näkemystä elämästä, olisin koittanut sillon sisälle aivan turhaan.

Jaahas jaahas, yritän kovasti harjoitella nukkumaan menemistä, miten se voi olla mulle näin vaikeeta!!
Yks vaikeimmsta asioista koko elämässä. ;)

moi!
oli aivan mahtava lontoon matka. aivan suurenmoinen! jäin täysin koukkuun matkusteluun, nyt suunnittelen jo italiaa tai budapestia.. ai että kun avartaa. ainut erittäin kypsyttävä asia on, että jalat väsyvät kaupunkireissuilla aivan suunnattomasti. ihan otti hermoihin joka askel jo loppuyöstä, noo taisi olla siinä yli kaksitoista tuntia kun oltiin jalkojen päällä, kai sen ymmärtää. toinen, ainut negatiivinen asia on hetkittäinen, mutta sitäkin sisukkaampi lentopelko, tai melkeinpä kuolemanpelko. täysin hallitsemattomia tuollaiset pelkotilat.. luulen, että kone putoaa, vaikka mitä sanottaisiin. ja kaikki ainoastaan sen takia, että turvavöiden valo syttyy.. sen on pakko mennä ohi, joka kerta alkaa mennä paremmin ja paremmin.. :)

jaa-a, nyt en jaksakkaan kirjoittaa mitään, pitää mennä vaan nukkumaan!!

Rehellisesti sanottuna, en ole edes viitsinyt kirjoittaa tänne. Marraskuun puolivälistä jouluun asti tuntui elämä synkkääkin synkemmältä. 1,5 kuukautta meni sekasorrossa ja loppuunpalamisen tilassa.. Kuka on tehnyt kenties pikkasen liian paljon töitä??
Minä. Ei palata viime vuoteen, vaan jatketaan tästä eteenpäin. Tänä vuonna sitä vastoin olen melkeen joka minuutti ollut ihan suunnattoman hyvällä tuulella. Jaksaa taas hengittää.. Oon kyllä oppinu hirveesti, ja luulen pystyväni myös ymmärtämään muita väsyneitä ihmisiä.

Tällä hetkellä on kaikki loksahtanut aivan kohdalleen. Sain vähennettyä kaksi työpaikkaa, erityiskoulun sijaisuuksia teen vain satunnaisesti. Tänä aamuna aloitin siivoamaan silja linella kaksi tuntia päivässä, voi että sentään ku se on mukavata. Aivan loistava herätys aamulla ja sitten palataan kirjan pariin yhdeksän jälkeen.. :D Uskomaton tsänssi, siinä sitten luen puoli viiteen asti, ja taas keräämään energiaa siitä jumpasta. Se on aivan loistavaa urheilua. Ja sitä työtä ei tee mitenkään samalla antaumuksella kuin muumikeikkoja, muumeissa on paine äärettömän kova, joka kerta haluan ylittää itseni. Siinä on kaikki pelissä ja vähän enemmänkin. Tää on VAAN työ. Ja siellä on ihanoita merimiehiä ja mitälie kansipoikia.. ;)

Sitten ura-aiheisiin. Haen antaumuksella OKL:ään. Aion myös hakea huvikseen teatterikorkeakouluun, hah. Täytyy sanoa, että parempi mennä vitsillä, kun ei mulla tosiaan tota teatterialaa ole kuin nämä muumit ja elämän näyttämö. :) Toisaalta myynä olen kyllä joutunut todella haastaviin tilanteisiin ja varmasti ainakin siinä hommassa kehittynyt. Kumpaanhan sitä sitten hakis, Treelle vai Hkiin? Ja sitten seuraavaan kysymykseen: haenko OKL:ään jyväskylään vai Turkuun? Ihan älyttömän vaikea päätös. Mieli voi muuttua hirveän äkkiä, mihinkään tuntoihin ei kannata luottaa.. Realiteetti saattaa vain olla se, etten välttämättä pääse Turkuun sen matematiikkapainotteisen haun tähden.

Ihanaa olla taas oma itseni. Pelkäsin jo pahasti, että olisin kadottanut itseni, iloni: kaiken. Olin vaan aika syvällä työkierteessä, mutta sieltä löytää pois samaa tietä kuin on joutunutkin. Vinkiksi teille kaikille, elkää tehkä neljää työtä yhtä aikaa tai kuolette. piste.