IRC-Galleria

En ymmärrä miten aika menee niin nopeaa. Ihanaahan se on, enää hieman reilu kuukausi ja näen teidät rakkaat siellä, mutta toisaalta meneekö sekin kolme viikkoa sitten ihan luvattoman nopeaa? Varmasti, joten pitää vain sitten nauttia olostaan jatkuvasti as much as possible. :)
Toinen asia mitä ymmärtää ei pysty, miten ihmeessä olen joutunut tilanteeseen jossa olen. Tai tilanne ja tilanne, sen tekee tämä paikka. Francon kanssa on tultu läheisemmiksi, mutta Kittin suhde siihen ei näytä kovin valoisalta.. Voiko enempää tuntua kuin olisi puun ja kuoren välissä? En todella aio luopua yhdestä niistä harvoista ihmisistä joita täällä voin kutsua ystäväksi..
Torstai-iltana oltiin juuri näiden kahden ystäväni kanssa katsomassa monologi "And God Created". On Glasgay festivaalin viimeinen viikko käynnissä, joten tottahan sitä pitää ottaa ilo irti. Taidan sanoa näin kaikesta näkemästäni, mutta oli kyllä aivan mahtava! Lavastetta ei paljoa ollut, istuttiin pienessä huoneessa ja tämä mies puhui omista kokemuksistaan kaksi tuntia. Kun kerroin Francolle että kyseessä on monologi, meinasi se jo lähteä takaisin kotiin, mutta päätyi pitämään esityksestä jopa niin paljon että jäätiin näyttelijän puheille esityksen jälkeen. Vartin verran höpöteltiin siinä pihalla, aivan uskomaton mies.
Päätettiin jäädä jonnekin tuopilliselle. Ja parille shotille. Vaihdettiin paikkaa ja napsastiin parit tequilat. Kitti tulee känniin hyvin helposti, siinä vaiheessa se halusi ruveta tanssimaan. Itse olisin mieluiten mennyt kotiin ja jatkanut siellä, mutta päätettiin käväistä vielä QM:llä katsomassa meininkiä. Käännyttiin ovelta takaisin. Kämpillä Franco lupasi liittyä seuraan myöhemmin, rupesi vielä vääntämään psykan presentationia. Due to next day, ei yhtään viime tippaan jättänyt:D. Kitti kyllästyi odottamaan ja meni nukkumaan, minä painuin alakertaan, jossa Mikekin jo istui Francon huoneessa. Kolmestaan sitten vietettiin iltaa ainakin aamuseitsemään asti. Siinä vaiheessa kun pojat ei vielä edes olleet juoneet mitään, otin ja nolasin itseni oikein kunnolla. Jotenkin vain onnistuin tipahtamaan sängyltä ja iskemään pääni patteriin. Muistona siitä koko otsan kokoinen kohouma joka paikoitellen osoittaa mustumisen merkkejä. Ja melkein jo säikähdin että pitää taas pyytää kotoväkeä lähettämään uusi purkki vaseliinia kun jotenkin sen aina onnistun kadottamaan, mutta löytyipäs! En vaan vielä ole saanut takaisin, ehkä pojat keksi sille parempaa käyttöä...;)
Eilinen meni sitten yllättäen sängyn pohjalla ja lavuaarilla. Päätä särki niin paljon että ei pysty nukkumaan ja kuitenkin tietää että uni on ainut mikä auttaa. Vihdoin pääsin ylös siinä puoli kuuden ja kuuden välillä. Oli pakko, piti valmistautua illan Cheesy Poppia varten:D. Mutta uskokaa tai älkää, viinaan en koskenut, sen sijaan vedin kolme tuoppia kokista. Tough girl, eh? Mun ilta oli ihan jees, mutta Kitti masentui kesken illan ja nyt se vain puhuu odottavansa joululomaa kuin kuuta nousevaa. Kyllä se menee ohi, niinkuin aina. Puhuisi Francolle, niinkuin olen yrittänyt sanoa, en minä voi Kittille viestiä välittää ettei se halua mitään kummempaa.
Kyllä nyt taas tuli romaania. Mitä vain ettei tarvisi tuota esseetä ajatella. Se on vasta torstaiksi, mutta pakko saada ainakin puolivalmiiksi viikonlopun aikana!