Tää on kyllä niin kummallista. Veljeni, jota olen ja pidän ikuisesti ja aina pienenä ja ihanana pallerona, auttoin minut seitsemän vuotta vanhemman isosiskonsa internetin ihmeelliseen maailmaan. Jussi todella laittoi nää mun kuvat tänne ja käytännössä teki kaiken muunkin, koska olin itse ihan pihalla..heh. Eli myönnetään, en ole mikään paras koneen käyttäjä tässä maailmassa. Riittää kun sähköposti aukeaa, ainakin melkein.
Tosi ihanaa olla kotona Keski-Suomessa, kun nykyään enää tulee harvoin käytyä täällä. Sekin on niin hassua, kun oon aina ollut tosi koti-ihminen ja nää ihmiset täällä on niin tärkeitä mulle.. Mutta meillä J-P:n kanssa menee sit varmaan siellä Tampereella niin mukavasti ettei aina ehdi lähteen tänne.
Ihan hyvää kuuluu, koulussa on jopa ollut kiinnostavaa ja oon välillä kokenut olevani hyvä tyyppi. Harmittaa ihan pirusti kun en ole päässyt treenailemaan kohta kolmeen viikkoon. Nivelsiteet pamahti combatissa ja niitä sit olen tässä potenut..niiiiin tuskaista.
Mitäs muuta..Ehkä tää päiväkirja merkintä ei ole nyt kovin hyvä, mulla on jotenkin niin paljon juttua etten tiedä mitä kirjoittaisin. Niin no ehkä sen vois tietenkin sanoa, että saatiin Sapun kans uusi kone ja netti sinne Tampereen kotiin, joten mua sitten varmaan näkeen täällä sentään joskus.. :)
Mahtavaa olis kuulla kaikista vanhoista kamuista..teitä on niin ikävä.
Tänään on lettupäivä, äippä paistaa niitä. Nam. Kotona on muuten aina ruokaa!!
Tässä tää varmaan nyt on, kirjoittelen taas. ¨
Olkaa rauhassa ja menkää lenkille! :)
-Anu-