IRC-Galleria

Mulla on tällä hetkellä niin paha mieli ja suuri suru etten voi oikeastaan kohta hengittää. Joskus kun oikein suren kaikki muuttuu fyysisiksi oireiksi ja nyt on käynyt niin. Kumpa tämä tästä.

Lupasin joskus kirjoittaa kun on hyva mieli. Nyt on. Ja aakkoset puuttuu koska taalla ei niita kayteta joten yrittakaa ymmartaa. Ulkomaille on kiva tulla, tekee hyvaa vaihtaa maisemaa ja nahda muita paikkoja. Tajuaa taas miten kiva oma koti on. Mutta kreikan maasta tykkaan erityisen paljon. Taalla ihmiset on ystavallisia, kaikki hymyilee tai sitten jos ovat pahalla tuulella nayttavat senkin reilusti. Harva kyrailee ketaan tai selan takana puhuu, ihmiset on vilpittomia tai ainakin silta nain ulkopuolisen silmin tuntuu ja nayttaa. Perheet on yhdessa ja lapset juoksee ympariinsa, valilla pohjoismaalaisen kuriin tottuneen ihmisen silmaan liiankin villisti, mutta sitten jotenkin senkin unohtaa kun huomaa miten hauskaa niilla on..
Elaminen alkaa oikeastaan vasta ilta yhdeksalta kun ilta on tumma ja kaikki nayttaa jannalta. Joten suosittelen, tulkaa tanne ja vapautukaa ja nauttikaa. Kivaa taalla on.
t:Anu

Ensi yönä meitsi ottaa ja lähtee reissuun. Kohde on Kreikka, sinänsä kyllä tuttu maa mutta aina yhtä mukava ja toivon mukaan myös hurjan aurinkoinen. Lentäminen pelottaa, pari vuotta on välissä viime ilmassa olosta ja nyt tuntuu mahan pohjassa hieman ikävä tunne, pelon häivähdys. Noh, toivotaan että kaikki menee hyvin ja päästään perille.
Aurinkoa olisi tarkoitus palvoa ja unohtaa vähäksi aikaa kaikki ollut ja mennyt, elää pieni hetki ilman murheita. Ikävää tulen potemaan, henkilö ketä ikävöin kyllä sen tietää.. <3
Eli sut olisin halunnut mukaan, sit olis kaikki täydellistä. Mutta vielä me lähdetään yhdessä, toivottavasti tänä kesänä.
Kesätyöt alkaa sitten reilun viikon päästä mutta sitä ei parane miettiä vielä.
Orimattilan suuntaan toivon reipasta mieltä ja lempeitä tuulia sekä teräviä ja etenkin muistavia aivoja!!
Nähdään kaikkia pian, tiedän että kotiin on taas ihanaa tulla!
t:Anu

Mua ei huvita. Ei mikään. Ei niin sitten mikään. Oon niin turhautunut itseeni ja kaikkeen siihen mitä teen että tuntuu sille kuin olisin ihan jumalattoman suuressa umpisolmussa. Niinkuin silloin lapsena kun harjoitteli kengän nauhojen sitomista ja siitä ei tullut mitään. Ei sitten niin yhtään mitään. Ja harmitti kun se homma oli oikeasti aika pieni, mutta jossain vaiheessa se vaan aina meni pieleen. Ja kärsivällinen isä tai äiti seisoi vieressä ja koetti näyttää ja opettaa, "koeta vaan vielä, harjoitus tekee mestarin". Kukapa minusta nyt tekisi mestarin? Minä itse? Missä lajissa?
Joskus vielä muutamia vuosia sitten sitä haaveili kaikenlaisesta, mitä sitten tekisi ja millaista elämä olisi. Totuuden kerran sanoi minulle ruotsalainen ystäväni, "Life is a bitch and you better use to it Anu". Nyt kun hänestäkään ei enää kuulu mitään aika monen vuoden yhteyden pidon jälkeen, uskon hänen sanojaan. Niinhän se just menee, tähän täytyy tottua ja ymmärtää se ettei asiat mene niinkuin haluaa. Sellaista se elämä on.................................................
Ehkä mun joskus pitäis kirjoittaa tänne kun hommat luistaa. Sen lupaan. Kirjoitan kyllä. Mutta eikös ihmisellä pidä olla joku henkäisypaikkakin, ehkä tämä on se meikäläisen paikka.

Mulla meni äsken ihan hermot. Siis vaan meni hermot. Räjähti päässä. PAM. Anteeksi mutta joskus tytön on pakko purkaa paineita.

Harjoittelu meneillään. Mielenkiintoista, jännää, opettavaa, haastavaa. Kyllä, kaikkea noita se on.
Päivät vaan on liian pitkiä, ahdistaa se automatkan pituus joka tuntuu vaan kasvavan joka ilta päivä kotiin tullessa. Ja sitten kun ei löydä niitä oikeita sanoja. Ei vaan osaa sanoa ainakaan omastaan mielestään mitään järkevää, tai lohduttaa ketään. Ja kun perhanasti kuitenkin haluaisi auttaa ja tehdä jonkun päivästä edes pikkuisen paremman.
Koko päivän kun tsemppaa ja on tarkkana, kaikki aistit avoinna, tuntosarvet pystyssä kotiin tullessa tuntuu ettei jaksa enää mitään ikinä. Ja tiuskii sille kaikista tärkeimmälle ihmiselle joka siellä kotona odottaa, kun vaan pitää saada kaikki se turhautuminen, suru ja itku ja epäreiluus ulos itsestään ennenkuin voi taas olla oma itsensä.
Haluaisin osata tän, olla pirun hyvä. Ehkä joskus, kunhan vaan jaksanm puurtaa..
Erästä opettajaamme lainaten; "Elämä on valintoja".

Musta tuntuu että olen vaan ihan tyhjä nyt. Ihan kuollut. Miten musta onkin tullut tämmöinen.
Mitä mulle on joskus tapahtunut että näin kävi. Aikaa sitten mussa oli paljon vaikka mitä. Nyt tuntuu siltä ettei mussa ole mitään. Ei mitään kovin hyvää. Vihaan näitä päiviä.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. Sonata Arctica- Tallulah
2. Risto- Pupu Tupuna
3. Guns N` Roses- Welcome to the jungle
4. Chris Cornell- Casino Royale Theme- You know my name
5. Baha Men- Who let the dogs out
6. Donna Summer- Last dance
7. Rose Royce- Wishing on a star

Haastan Seitin, kreikan_ meren, hijo_n, _Zaharan_ ja Jeniferin!!

Huonosti meni, mitään muuta sanottavaa ei ole.
ketuttaa.

Harmittaa.. jotenkin tuntuu että sitä on taas ihan pönttö. Ihan tosi. Vaikka miten yrittää tehdä parhaansa ja vielä olla oikeasti hyvä monelle ihmiselle niin ei se vaan sitten menekään niin. Se on se meikäläisen perisynti, yrittää aina parhaansa ja ottaa vielä liian monta ihmistä huomioon.. Joku voisi ajatella että no eipä muusta keksinyt valittaa, mutta näin on näreet tässä seurakunnassa. Musta tuntuu välilä etten vaan osaa näyttää aika monellekaan ihmiselle miten paljon niistä tykkään, ja kuinka paljon välitän ja mietin mitä niille kuuluu. Mutta niinkuin joku viisas joskus sanoi, "ei miettimistä lasketa, kun sitä ei kukaan kuitenkaan tiedä tai näe". Tottahan se on.
Koulumotivaatiota on taas saanut hakea kissojen ja koirien kanssa.. kauheaa miettiä joka aamu herätessään että olispa tää päivä jo ohi tai että miksi pitää nousta ylös?? Kai se on jokaisella joskus niin ja onneksi aika moni muukin on kertonut ajattelevansa samalla tavalla tällä hetkellä.
Ihanaa kuitenkin on se, että on vihdoin talvi! On ollut vilpittömästi mukavaa laittaa paljon päälle ja lähteä tallustelemaan kouluun aamu seitsemän jälkeen. Hieno sää näkyy jatkuvan myös viikonloppuna ja ensi viikolla! Siitä aion nauttia.

Kiitos taas kerran että sain kirjoittaa, on joku paikka jonne vaan hölöttää omia typeryyksiään!