IRC-Galleria

Katsoin tänään Dr. Philin, jossa useiksi päiviksi taloon suljetut rasistit muuttivat käsityksiään vihaamistaan roduista, ulkomuodoista ja seksuaalisista suuntautumisista. Se oli toivoa herättävää. Vai muuttivatko talossa asustelleet ihmiset mielipiteitään vain hetken kestävän julkisuuden vuoksi?

Mä vihaan rasismia. Se on asia, jota mä en voi ihmisessä sietää. Pienessä kylässä asuessani rasismiin törmäsi lähes aina. Mä tunnustan myös olevani rasisti. Tuntuu pahalta olla jotain mitä vihaa paljon. Mun rasismini kohdistuu Sotkamoon. Mä en tiedä, että eroaako mun vihaamiseni millään lailla vihaamastani rasismista, mutta sen sanon, että mun vihani ja vastenmielisyyden tunteeni sotkamolaisia kohtaan ei perustu millään tasolla ennakkoluuloihin. Vuosien varrella mun vihaani on ruokkinut sotkamolaiset itse. Mun vihani ja rasistiset tunteeni perustuvat siihen, mitä mä oon nähny, kuullu ja kokenut. Mä sain tai jouduin nähdä Sotkamossa paljon enemmän - ja kaikenlaista - rasismia, ku ikinä olen missään nähnyt. Iholtaan tummia ihmisiä tuijotettiin. Lökäpöksyt haukuttiin, tuijotuksen ja inhottavien huutojen jälkeen tietysti. Etelä-suomalaisia inhottiin. Venäläisiä inhottiin. Romanit ovat automaattisesti varkaita, tappajia ja pahoja ihmisiä. Homoseksuaaleja ja transvestiittejä kammoksutaan, ihmettelen etten ole vielä kuullut paniikkisten junttien suusta lausetta:"tarttuuko se?".

Se miten mua kohdeltiin siinä pikku kyläpahasessa sai mut katkeraks ja vihaamaan Sotkamoa, sen ihmisiä ja varsinkin siellä puhuttavaa murretta. 1990-luvulla, vielä Riihimäessä asuessani en kokenut koulukiusaamista ennenkuin juuri muuttoa edeltävänä vuonna. En törmännyt rasismia vaaliviin ihmisiin jatkuvasti eikä raha ollut jokaiselle ihmisille se kaikkein tärkein.
Sotkamoon muutettuamme sain heti kuudesluokan ensimmäisenä koulupäivänä tuta junttien kiusaamisen. Se jatkui siihen asti, kunnes muutin hetki sitten takaisin Riihimäkeen. Se loppui, kun jouduin pakenemaan ja jättämään perheeni ja ystäväni.

Mutta tuijotusta mä sain osakseni varsinkin sillon, kun mä löysin hopin tai, kun hiphop- kulttuuri löysi mut. Housujaan roikottava tyttö, joka on kotoisin Etelä-Suomesta oli liikaa. Kaikki mahdolliset seiskasta ysiluokkaan ja vielä siitäkin yli olevat teinijuntit huutelivat ja olivat olevinaan. Sotkamon kokoisessa kylässä juorut kiertää ja syrjäyttää totuuden tieltä, tai syrjäyttäisi, jos ihmiset näkisivät sen verran vaivaa, että selvittäisivät juoruilin kohteelta totuuden. Mutta sen olen oppinut, että suljen korvat ja suljen mielen, kun astun Sotkamoon, jossa rasismi kukoistaa. Se on ainoa keino pitää pää kasassa.

Ja nyt haluan sanoa, että en todellakaan tunne vihaa kaikkia sotkamolaisia kohtaan. Onneksi sielläkin on ihmisiä, jotka ajattelevat myös muitakin kuin vain itseään. Sotkamossa asuvat ystäväni ja hyvät tuttuni ovat sellaisia ja olen heistä todella onnellinen. Onneksi Sotkamossakin on rasistisesta massasta poikkeavia, oman ajatusmaailmansa omaavia ihmisiä.

En puolustele rasistisia ajatuksiani, mutta ehkä niitä ymmäretään nyt paremmin. Enkä myöskään pyydä anteeksi, jos tekstini loukkasi jotakuta.

Älkää te ihmiset ruvetko vihaamaan Sotkamoa mun tekstini tai siitä syntyvien ennakkoluulojen perusteella.

_ArkiPäivänVaras_