Täs yks ilta iskä heitti ilmaan aika jännän kysymyksen. - Jos atomipommi olis iskemässä maahan tuhoten kaiken elävän maan päältä, niin ajattelisitko sä sillon kaikkia sulle tärkeitä ihmisiä ittes sijasta? Mä vastasin heti, että - Totta kai, sehän on itsestäänselvää. Nyt, kun mä oon miettiny asiaa muutaman päivän, niin mun vastaus ei olekaan enää niin itsestäänselvä. Jos mä tietäisin, että muutaman tunnin kuluttua mä ja jokainen muukin ihminen kuolee, niin mä ajattelisin melko varmasti vain itseäni. Miettisin, että mitä jää tekemättä ja mitä ois pitäny tehä. Miettisin elämääni menneestä tähän päivään. Kävisin läpi hyvät ja huonot hetket ja kertoisin sitten kaikille, että kuinka paljon mä niitä rakastan ja miten tärkeitä ne on mulle, ihan vaan siks, että mitään ei jää sanomatta eikä jää huono omatunto.
Mä veikkaan, että jokainen ihminen ajattelis koko sivilisaation tuhoutuessa vaan itteään, ainaki ennen niitä muita. Ja, jos mä väittäsin jotain muuta, niin olisin tekopyhä.
Mä en kuitenkaan tarkota, etten välittäis mulle rakkaista ihmisistä. Enkä mä ole käsittääkseni mitenkään itserakas, vaikka se nyt siltä varmaan vaikuttaakin.
Mulle ystävät nimittäin merkitsee lähes kaikkea, koska ne on yks mun elämäni suurimmista tukipilareista. Mä ottaisin koska vaan luodin kenen tahansa mun rakkaan puolesta. Mutta toi atomipommi-juttu panee miettimään.
_ArkiPäivänVaras_