IRC-Galleria

Todellako mun syrjäytymiseni tietyistä asioista ja menoista vaikuttaa mun ystäviin?
Tai lähinnä siihen, että onko heitä.

Yks lupailee toista ja sit kohta puhuukin toista.
Toisen elämästä mä en tiedä mitään. En oikeasti yhtään mitään.

Toki on sitten pari sellasta, jotka jaksaa mun kanssani edelleen aikaansa viettää, vaikken mä olekaan samassa asemassa tai tilanteessaa kuin he.

Ei mulla ole valkolakkia. Eikä ammattia.
Ei tällä hetkellä mitään.

Silti mä olen mä. Edelleenkin se sama ihminen (aikuistuneempana toki), kun sillon, kun olin peruskoulussa. Sillon mä tietenkin olin jatkuvasti perillä kaikesta, kun elin sen kaiken keskellä.

Totta kai useampi välivuosi pudottaa ihmisen sosiaalitaulukossa alaspäin.
Ajan hermolla pysyminen on vaikeaa enkä mä rehellisesti sanottuna edes jaksa olla koko ajan kyselemässä asioita, jotka mun ystävilleni ovat itsestäänselviä.
Enkä mä todellakaan vaadi, että niistä pitäisi mulle myöskään tiedottaa.
Silti tuskin mun kuulumisieni kyseleminen ja ystävieni oman elämänsä päivittäminen mulle on liikaa vaadittu?

Niinkö 13 vuotta voi pyyhkiytyä noin helposti pois? Poissa silmistä, poissa sydämestä, haa?

_ArkiPäivänVaras_