IRC-Galleria

Alkukäynti radan ympäri (hemmetti, että se rata on näppärä, siinä menee just sopivasti se vartti, kun sen kiertää). Kenttä oli jäässä, mutta vartin verran menin ja tsekkasin, oliko eilinen tunne "totta vai tarua". Tarua tälle päivää, Lumppari alkoi heti pureskella (eli kuolata) ja oli muutenkin ihan aktiivinen ja tyytyväisen oloinen. Veikkaan, että eilen tunti putkeen ilman hetkeäkään pitkiä ohjia oli se, mikä sen sai väsähtämään. Yleensä kun se saa aika paljon kävellä vapailla sekä itse ridatessani&kun R:n tunnilla mennään.

Sitten jalustimet lyhyeksi ja kohti kesälaitsaa. Ei tule hevosesta ainkaan kenttäratsua - se pelkäsi ihan sairaasti märän mudan&lätäkön ylitystä. Mutte meni, kun vain patisti. Btw, paluumatkalla mä olin revetä nauruun - lätäkön vieressä menee molemmilla puolilla aita. Kun se totesi, että ollaan taas siinä saman hemmetin lätäkön luona, se ihan pokkana ja alkoi kävellä aikan vierustaa s.e. olisi päässyt metsän kautta ohi. Eli etsi siis kuivempaa reittiä. Ei tyhmä hepo.

Lantalenkille tuli samaan aikaan K ajelemaan nuorta varsaa. Tuumas K.kin, että taitaa olla Lumella aika paljon energiaa - se hevonen nimittäin hirnu ja pukitteli siihen malliin, että meinasin maastoutua. Rauhoittui pahimman jälkeen ja sitten sillä pystyi jo ravaamaan rennon letkeää ravia löysällä tuntumalla. Harmittaa vietävästi, kun tuossa "tulimoodisaa" sitä täytyy pitää edestä niin voimakkaasti. Toisaalta en halua kovempaan kuolaimeenkaan vaihtaa.. No, ehkä vain kärsitään. Mutta olin tyytyväinen, kun käveltiin pellon keskiosaa takaisin ja K veteli ravurillaan reipasta vauhtia ohi, Lumppari ei ollut moksiskaan. Eli sillä on siis ihan "omat jutut". Odotan "innolla" aattoaamun ratsastusta, meillä kun vähän oli puheena mennä ridauksen päätteeksi vetämään osastolla kunniakierros lantaradalle.