Eka tunti perunannostoloman jälkeen. Meni hyvin! Eipä tehty mitään kauhean rankkaa, mutta perusravi alkoi toimimaan, laukka oli vielä hivenen jännittynyt, mutta ok. Kuskille tuli hillitön ahaa-elämys siitä, miltä pitää tuntua pohkeessa se, kun hevonen taipuu pohkeen ympäri. Nyanssi, nyanssi ja nyanssi. Mutta kiva sellainen ,-)
Ratsastin vielä Fortterin illalla. Oli tosi ADHD alkuun - ei tahtonut keskittyä & hörhöili omiaan (mm. pukitti). Kieltämättä olen ylpeä itsestäni, että tuo pinnan-pituus on kasvanut ekspotentiaalisesti - kiitos valkun. Systemaattisella käyntityöllä se alkoi kuuntelemaan - ja kun alotettiin ravi ja tuli uudelleen tilanne, että häröili, paluu samaan käyntiharjoitukseen ja sen muutama toistaminen sai sen kuulolle takasin. Eikä siis tarvinnut huutaa, potkia, kiroilla tai vetää ,-) Ravissa menee sitten jo tosi hienosti, jopa oikeaan suuntaan. Eli alkaa vasen kylki kans pikkuhiljaa venymään. Nyt sitä saa alkaa pikkuhiljaa jopa ihan ratsastamaan - tosin vielä mennään ravi kevyessä ravissa ,-)