Koska hammaslekurin tulo siirtyi ensi viikkoon.
Harvoin juoksutan, ja aina mietin, että miksi juoksutan niin harvoin ,-) Ljudmilla oli hiano - rento, haki eteen alas (ei tiätty koko aikaa, toim. huomio, varsinkin siinä vaiheessa kun Kalle tulla tepsutti radalla ja L oli sitä mieltä että se on.. spöke). Olihan sitä hauska katsella maasta käsin. Hyvässä kunnossa, karva alkaa taas ihanasti tummua, ja ennen kaikkea se, että ratsastus näkyy myös juoksutuksessa - hevonen toimii. Eli kaikki tukee kaikkea. Mutta onhan se ollut pitkä tie, että tähän asti päästy.
Fortter odottaa uusia popoja alle.