Nimittäin se on aivan ihanan-uskomattoman-upea kaikin puolin - ja vielä kun se jaksaa opettaa mulle kärsivällisyyttä ja ratsastuksen saloja...
Eilen oli tunti, joka meni hyvin. Swungia ei ollut niin paljon ravissa, kun voisi olla, mutta se toimi muuten tosi näppärästi. Laukat on alkaneet nousemaan jo askeleen sisällä, kun kuskille on tullut taitoa ja nopeutta lisää. Nyt harjoiteltiin vielä siirtymisiä laukasta-käyntiin, jossa kuski on vielä onnettoman hidas.
Tuntuu myös uskomattomalta, että on löytynyt valmentaja, joka on osannut ja pystynyt opettamaan myös kuskille ihan äärimäisen paljon kärsivällisyyttä. Ja nöyryyttä.
Eli se eilisen päivän epistola.
Fortteria juoksutin, mutta se on ihan mahdoton. Mitäpä siinä tehdä - jos se ryysii ja otat pienemmälle ympyrälle, se juoksee vielä, kun liinan pituus on yksi kädenmitta... Eli fiksuinta vaan yrittää liikuttaa se ratsain; silloin kun vauhti pysyy hallittuna.