Mentiin Hartsan lenkille. Menomatkalla käveli pitkää, rauhallista (laiskaa) käyntiä ja hirnui kavereille viestiksi, että nyt mennään. Poikkesi itse omatoimisesti uudelle lenkille - fiksu hevonen kun muistaa ,-) Käveltiin alkuun, mutta kun pohja vaikutti hyvälle, niin kyselin, josko ravattais. No sehän laukkas; kevyttä, energistä laukka, visko päätään, örisi ja iloitteli ,-) Sitä rataa sitten jatkettiin. Joko käyntiä (laiskaa) tai sitten jos mentiin, niin sitten mentiin tätä ilo-laukkaa. Välissä kyllä jouduttiin keskustelemaan myös vauhdista - mutta vastamäet vetäs ihan sika-matalaa-kiito-laukkaa-kunnon-pukeilla-höystellen. Eli summa summarum, oli aikas tyytyväinen ja elämään onnellinen hevonen.
Fortter sinnittelee. Toivotaan, että jalka lähtee paranemaan, mutta iso suru on katsoa vierestä, kuinka raskasta tuo on. Hyvin se jalkaa varoo, mutta kun vielä tulisi mieli rauhalliseksi ja "alistuisi" siihen, että nyt ei ulkoilmailemaan vähään aikaan pääse.